Kilpisuolaheinä luomu taimena - Rumex scutatus

Kilpisuolaheinä (Rumex scutatus) on vuoristoseutujen kestävä kasvi, joka kasvaa levittäytyvästi ennemmin kuin pystykasvuisesti. Sen miedon kirpeitä, hieman karvaan makuisia lehtiä voidaan kypsentää vihanneksena, käyttää kalan lisukkeena tai lisätä raakana kohtuudella salaatteihin. Sopii kivikkopuutarhoihin, muuri-istutuksiin ja vuoristomaisemiin. Istuta keväällä tai syksyllä; korjaa tarpeen mukaan maaliskuusta marraskuuhun.

Kasvi on peräisin sertifioidusta luomuviljelystä.

Rumex scutatus kuuluu tatarkasvien heimoon ja viihtyy hyvin vettä läpäisevässä, ei liian kuivassa maassa, mukaan lukien kalkkipitoinen maa, täydessä auringossa tai puolivarjossa. Se tunnistetaan kilpi- tai lapionmuotoisista tyvilehdistään, jotka ovat leveytensä pituiset ja vaihtelevat vaaleanvihreästä harmaavihertävään. Lehvistön talvella säilyminen riippuu ilmastosta. Tämä juurakollinen kasvi kehittyy ensin ruusukkeiksi, ja sille kasvaa maanmyötäisiä, lopulta pystyjä varsia; korkeudeltaan se on 30–40 cm ja leveydeltään 50–60 cm. Se kukkii kesällä vihreänkeltaisilla kukkatertuilla, joita seuraavat pienet, litteät, vihreät ja vaaleanpunaiset, syömäkelvottomat hedelmät.

Lehdet ovat runsaasti C-vitamiinia ja ravintokuitua sisältäviä, ja ne voidaan valmistaa kuten pinaatti, sopivina lihan, kalan, keittojen tai munakkaiden lisukkeiksi. Keitä ruostumattomasta teräksestä valmistetussa astiassa happamuuden vuoksi. Nuoria lehtiä voi syödä raakoina salaateissa, mutta pieniä määriä niiden korkean oksaalihappopitoisuuden takia.

Sato: Poimi tarpeen mukaan keväästä hallaan asti, lehti kerrallaan, käsin tai veitsellä. Kylmillä alueilla suojaa kasveja tunneleilla tai kehyksillä pidentääksesi satoa talveen. Rumex scutatus on perenna, joka voi pysyä paikallaan useita vuosia.

Säilytys: Lehdet tulisi käyttää heti sadonkorjuun jälkeen, sillä ne eivät säily hyvin. Kypsentämisen jälkeen ne pakastuvat erittäin hyvin.