Tylppöorapihlaja Variegata
Tylppöorapihlaja Variegata
Crataegus monogyna Variegata
tylppöorapihlaja
Ihastu muihin vastaaviin varastossa oleviin lajikkeisiin
Katso kaikki →24 kuukautta kuukauden kasvuunlähtötakuu tälle kasville
Lisätietoja
Takaamme kasvien laadun koko kasvukauden ajan.
Korvaamme omalla kustannuksellamme kaikki kasvit, jotka eivät ole elpyneet normaaleissa ilmasto- ja istutusolosuhteissa.
Sopiiko tämä kasvi puutarhaani?
Luon Plantfit-profiilini →
Kuvaus
Crataegus monogyna 'Variegata' eli tylppöorapihlaja on erittäin kestävä ja vaatimaton lajike, joka kasvaa keskivahvasti ja erottuu variegata-vihreästä lehvistöstään, jossa on kermanvalkoinen reunus. Tämä pieni puu piristää kevättä valkoisilla kukillaan ja tuottaa pieniä punaisia hedelmiä, jotka säilyvät talven yli ja houkuttelevat lintuja ja villieläimiä. Se viihtyy hedelmällisessä, hyvin läpäisevässä, neutraalissa tai hieman emäksisessä maaperässä eikä siedä liian kuivia tai märkiä oloja.
'Variegata'-lajike muodostaa pienen puun, jolla on pysty ja leviävä, pensasmainen kasvutapa, ja se saavuttaa 3–4 metrin korkeuden ja 2–3 metrin leveyden. Lehdet ja kukat puhkeavat lähes samanaikaisesti huhtikuussa. Sen lehtensä pudottava lehvistö koostuu vuorottaisista, yksinkertaisista, soikeista lehdistä, jotka ovat 2–5 cm pitkiä ja joissa on 3, 5 tai 7 hammastettua liuskaa. Lehdet ovat tummanvihreitä, laajoilla kermanvalkoisilla variegata-kuvioilla, ja ne saavat syksyllä punaoransseja sävyjä. Tuoksuvat yksittäiset kukat ovat ryhmittyneet 6–12 kukan kimppuihin, halkaisijaltaan 10–20 mm, valkoisia tai joskus valko-vaaleanpunaisia, ja niissä on 5 pyöreää terälehteä ja lukuisia heteitä. Syys–lokakuussa ilmestyy kiiltävänpunaisia hedelmiä, joiden halkaisija on noin 10 mm; ne eivät sovellu ihmisravinnoksi, mutta linnut pitävät niistä erityisen paljon.
Hyvä tietää: Crataegus monogyna risteytyy Crataegus laevigatan (pyöröorapihlaja) kanssa. Sitä on historiallisesti käytetty rauhoittavana aineena kihtiin ja keuhkopussintulehdukseen; yliannostus voi aiheuttaa sydän- ja verisuonihäiriöitä.
Tylppöorapihlaja kestää talvipakkasia −30°C asti. Se sopeutuu monenlaisiin hyvin läpäiseviin maihin, myös emäksisiin, aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Helmikuussa tehtävä tasapainoinen leikkaus riittää. Se kestää saasteita ja merisuihkua, joten se sopii kaupunki- ja rantapuutarhoihin. Sen voi istuttaa ekologiseen pensasaitaan tulimarjojen, koristeomenapuiden, tuhkapensaiden, villipäärynäpuun, kvittenin, tai euroopansorvarinpensaan kanssa, tarjoten suojaa ja ravintoa hyönteisille, linnuille ja piennisäkkäille.
{$dispatch("open-modal-content", "#customer-report");}, text: "Please login to report the error." })' class="flex justify-end items-center gap-1 mt-8 mb-12 text-sm cursor-pointer" > Ilmoita virheestä tällä sivulla
Kasvutapa
Kukinta
Lehvistö
Kasvitiede
Crataegus
monogyna
Variegata
Rosaceae
tylppöorapihlaja
Puutarha-
Istutus ja hoito
Tylppöorapihlaja 'Variegata' istutetaan mieluiten syksyllä hyvin läpäisevään maaperään, jopa kalkkipitoiseen, aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan. Se pelkää vain liian kuivaa ilmastoa, joten istuta se kuivaan ja lämpimään maahan, erityisesti hyvin läpäisevään.
Orapihlaja voi kärsiä toukista, kirvoista, lahosta, ruosteesta ja härmätaudista. Se on erityisen altis tulirokolle, mikä voi haitata istutusta tarhaomenapuiden ja päärynöiden hedelmätarhojen läheisyydessä.
Ei vaativa, se tyytyy tasapainoiseen leikkaukseen. Toukokuussa (kukinnan jälkeen) tai tammi-helmikuussa leikkaa poistamalla hankalat tai sotkeutuneet varret, jotka heikentävät puun hyvää kasvutapaa. Lyhennä liian pitkiä oksia harmonisen muodon säilyttämiseksi.
Milloin istuttaa?
Mihin paikkaan?
Hoito-ohjeet
Tästä tuotteesta ei ole vielä arvosteluja. Jaa kokemuksesi ensimmäisenä.
Viimeksi katsotut tuotteet
Etkö löytänyt etsimääsi?
Talvenkestävyys tarkoittaa alinta talvilämpötilaa, jonka kasvi kestää vaurioitumatta tai kuolematta. Tämä kestävyys riippuu kuitenkin kasvupaikasta (suojaisella alueella, kuten patiolla), suojauksista (talvipeite) ja maaperän tyypistä (kestävyys paranee hyvin vettä läpäisevässä maaperässä).
Verkkosivuillamme ilmoitettu kukinta-aika koskee alueita, jotka sijaitsevat USDA-vyöhykkeellä 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Kukinta-aika vaihtelee asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) kukinta viivästyy 2–4 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, koska talvet ovat ankarampia, maaperä sulaa myöhemmin ja keväthallat ovat yleisiä toukokuuhun asti.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) kukinta viivästyy 6–10 viikkoa. Se tapahtuu pääasiassa kesäkuun ja elokuun välillä, sillä kasvukausi on hyvin lyhyt. Pakkasia voi esiintyä vielä kesäkuussa ja jo elokuussa.
Verkkosivuillamme mainittu istutusajankohta koskee alueita, jotka kuuluvat USDA-vyöhykkeeseen 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Istutusajat vaihtelevat asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) viivästä istutusta keväällä 2–4 viikkoa ja aikaista sitä syksyllä 2–3 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, jotta vältät myöhäiskevään yöpakkaset ja syyskuun alkupuolella esiintyvät varhaiset pakkaset.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) istutusajankohta on hyvin lyhyt ajanjakso: istutus on ehdottomasti tehtävä vasta loppukeväästä (toukokuun lopussa–kesäkuussa), kun lumi on sulanut kokonaan ja viimeiset pakkasvaarat ovat ohi. Syksyistä istutusta ei suositella, sillä Lapin sisäosissa ensimmäiset pakkaset alkavat jo elokuussa.
Verkkosivustollamme ilmoitettu sadonkorjuuaika koskee USDA:n vyöhykkeen 8 maita ja alueita (Ranska, Englanti, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) hedelmien ja vihannesten sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti 3–4 viikkoa myöhemmin.
Lämpimimmillä alueilla (Italia, Espanja, Kreikka jne.) sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti aikaisemmin, sääolosuhteista riippuen.
Verkkosivustollamme ilmoitetut kylvöajat koskevat maita ja alueita, jotka sijaitsevat USDA:n vyöhykkeellä 8 (Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) viivästytä ulkokylvöä 3–4 viikkoa tai kylvä kasvihuoneeseen.
Lämpimämmissä ilmastoissa (Italia, Espanja, Kreikka jne.) siirrä ulkokylvöä muutamalla viikolla aikaisemmaksi.
Lauhkeassa ilmastossa keväällä kukkivat pensaat (onnenpensaat, pensasangervot jne.) on leikattava heti kukinnan jälkeen.
Kesällä kukkivat pensaat (kiinankutriot, piiskat jne.) voidaan leikata talvella tai keväällä.
Tyypillisesti kylmillä alueilla ja kylmälle arkoja kasveja on hyvä leikata vasta, kun pakkaset ovat ohi.