Etelänorapihlaja Crataemespilus

Crataemespilus grandiflora on pieni puu, joka on syntynyt pyöröorapihlajan (Crataegus laevigata) ja mispelin (Mespilus germanica) spontaanista risteymästä. Tämä ranskalaista alkuperää oleva sukujenvälinen hybridi on peräisin ajalta ennen vuotta 1800, ja sitä tavataan lähes yksinomaan kasvitieteellisissä kokoelmissa. Se kuuluu ruusukasvien heimoon ja lisätään yleensä varttamalla jompaankumpaan vanhemmistaan.

Kasvutavaltaan melko nopeakasvuinen ja pyöreän pysty, alaoksiltaan riippuva puu saavuttaa 4–8 metrin korkeuden ja 3–5 metrin leveyden ilmastosta ja kasvuolosuhteista riippuen. Lehdet ovat molemmin puolin karvaiset ja ehytlaitaiset; versojen kärkiosissa lehdet ovat liuskoittuneita, soikeita ja jopa 7 cm pitkiä. Vaaleanvihreä lehvistö saa syksyllä keltaisen ja oranssin sävyjä, ja värit korostuvat usein lämpimän kesän jälkeen. Kukinta ajoittuu toukokuun lopulle tai kesäkuun alkuun: kukat ovat yksinkertaisia, 5-terälehtisiä, valkoisia, joskus vaaleanpunertavia ennen lakastumista, halkaisijaltaan 3 cm, ja ne kasvavat pareittain tai kolmittain lyhyissä villakarvaisissa varsissa. Kukat ovat hunajaisia ja hieman tuoksuvia. Pyöreät, 2 cm halkaisijaltaan olevat, oranssinruskeat ja kiiltävät hedelmät kypsyvät syyskuussa; malto on jauhoista, ja jokainen hedelmä sisältää kaksi pientä kovaa siemenkotaa. Useiden havaintojen mukaan siemenet ovat steriilejä.

X Crataemespilus grandiflora on yhtä helppohoitoinen kuin orapihlaja. Se sopii istutettavaksi pensasaitaan tai pensasryhmään. Sen voi yhdistää keväällä kukkiviin pensaisiin ja koristehedelmäisiin pensaisiin sekä luonnonruusuihin.