Aitoviikuna Nazareth

Nazarethin viikuna (Ficus carica) on lajike, joka tuottaa suuria hedelmiä, joissa on vihreä kuori ja vaaleanpunainen hedelmäliha. Tämä itsepölyttyvä lajike on kertakantava ja tuottaa hedelmää kerran vuodessa elokuun lopulla. Aitoviikuna on talvenkestävä lehtipuu, joka viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla. Istutus tehdään syksyllä tai talvella, kun ei ole pakkasta (tai keväällä kylmemmillä alueilla).

Viikunaa käytetään makeissa ruoissa (piiraat, hillokkeet jne.) tai suolaisissa ruoissa yhdistettynä vuohenjuustoon, ilmakuivattuun kinkkuun tai hanhenmaksaan. Sadonkorjuun jälkeen viikunaa ei suositella säilytettäväksi jääkaapissa, sillä se muuttaa makua ja kuori voi kärsiä kosteudesta ja tiivistymisestä.

Viikunalajikkeista kertakantavat tuottavat yhden runsaan sadon vuodessa alkusyksystä, kun taas kaksikantavat lajikkeet tuottavat hedelmää kahdesti: 'kukintaviikunat' alkukesällä edellisvuoden versoilla ja syysviikunat saman vuoden oksilla. Sadonkorjuu tehdään vaiheittain hedelmien kypsyessä.

Tämä lajike on itsepölyttyvä ja partenokarppinen, eli se tuottaa hedelmää ilman pölytystä. Se ei tarvitse muita aitoviikunoita eikä ole riippuvainen viikunapistiäisestä, joka ei selviä kylmässä ilmastossa.

Ficus carica (moraceae-kasvit eli mulperikasvit) on pieni, voimakaskasvuinen lehtensä pudottava puu, jolla on pyöreä, pysty kasvutapa ja usein kierteinen runko. Lehdet ovat karkeat, kirkkaanvihreät ja muuttuvat syksyllä keltaisiksi, suhteellisen suuret (joskus 20 cm pitkät), syvään lohkottuneet kolmesta seitsemään liuskaan, joiden reunat ovat nyhälaitaiset, alapinta on samettinen ja suonitus näkyvä. Kaarna on harmaa ja sileä; juuristo on voimakas ja leviävä.

Viikuna istutetaan seinän suojaan etelä- tai lounaispuolelle, mikä suojaa sitä kylmältä ankarina talvina. Vaikka juuret eivät vahingoita nykyaikaisia rakenteita, ne voivat vahingoittaa kivimuureja tai perinteisiä seiniä, jotka on tehty heikoista laasteista. Ota huomioon aikuiskoko istutusväliä määritettäessä.