Partaprotea - Protea magnifica

Protea magnifica on kasvitieteellinen laji, joka tuottaa suurimmat kukat Protea cynaroides:n jälkeen. Se on keräilijöiden keskuudessa yksi halutuimmista valtavien silkkihohtoisten, kermanvaaleista hopeanpunaisiin vaihtelevien kukkapäidensä ansiosta. Tämä leveäkasvuinen pensas, jolla on pitkät harmaanvihreät lehdet, kukkii Lounais-Kapin suurilla vuoristoalueilla. Koska se sietää kevyitä pakkasia (–6…–7 °C asti), se voidaan sopeuttaa suojaiselle, lämpimälle kasvupaikalle istutettuna kalkittomaan, erittäin aurinkoiseen kivikkoon. Suuressa ruukussa viljely on suositeltavaa, jotta kasvualustan koostumusta voidaan hallita ja nuoria kasveja suojata pakkaselta.

Protea magnifica on kotoperäinen Kapin provinssissa, ja sitä esiintyy 1200–2700 metrin korkeudella merenpinnasta ravinneköyhällä, happamalla, hyvin vettä läpäisevällä maaperällä. Luonnossa sen kasvutapa on vaihteleva, usein maanmyötäinen, ja se kaskadoi alas kiviltä ja jyrkiltä rinteiltä. Kasvit saavat talvella sadetta, sumua tai lunta ja kesällä kuivaa, kuumaa säätä.

Tämä protea on hidaskasvuinen pensas, jonka elinikä on jopa 30 vuotta. Sille kehittyy yksi vankka päävarsi, joka kannattelee pensasmaista, leveää kasvustoa, saavuttaen noin 1,50 metrin korkeuden ja leveyden. Nuoret lehdet ovat suuria ja karvaisia; vanhemmat lehdet muuttuvat nahkeiksi ja harmaanvihreiksi, soikeiksi, 10–20 cm pitkiksi ja 3–6 cm leveiksi, ja niissä on voimakkaasti suonikas lehtilapa sekä punaiset tai keltaiset keskisuonet. Kukinta tapahtuu maalis–kesäkuussa, ja se tuottaa maljamaisia kukkapäitä, joiden halkaisija on 15 cm ja pituus 15–16 cm. Ulommat suojuslehdet vaihtelevat vihertävänkermanvärisistä ja vaaleanpunaisista tumman karmiininpunaisiin; sukaset vaihtelevat valkoisesta violettiin-mustaan tai kellanruskeaan. Taimiston valikoimat ovat enimmäkseen kermanvärisiä, enemmän tai vähemmän pastellinvaaleanpunaisen sävyttämiä. Paksut juuret toimivat varastointielimenä, mikä mahdollistaa uudistumisen tulipalon jälkeen.

Protea magnifica viihtyy puutarhoissa, joissa ei ole kovia pakkasia, kevyellä, köyhällä, happamalla tai neutraalilla maaperällä, joka voi kesällä kuivua hyvin. Se sopii hyvin yhteen harmaaneidonkielen, Puya-lajien, agaavien, juppien ja Leucadendron-lajien kanssa.

Köyhään ja kuivaan maaperään sopeutunut juuristo:

Sen sijaan, että proteat muodostaisivat mykorritsasymbiooseja, ne kehittävät suuria määriä erikoistuneita sivuuria, niin kutsuttuja proteoidijuuria. Sateen laukaisemina nämä juuret muodostuvat kasvin tyvellä olevan lehtikerroksen alle, missä hajotus vapauttaa ravinteita. Ne ovat lyhytikäisiä ja kuivuvat kasvukauden lopussa, mutta niiden veden ja ravinteiden imeytymiskyky on kaksinkertainen normaaleihin juuriin verrattuna.