Selja - Sambucus miquelii

Sambucus miquelii, tunnetaan myös nimellä Miquelin selja, on harvoin viljelty laji, joka on kotoisin Kaukoidästä. Se muistuttaa Sambucus racemosa eli terttuseljaa, mutta on voimakaskasvuisempi, ja sen lehdet, kukinnot ja marjatertut ovat suurempia. Se puhkeaa lehteen hyvin varhain, ja kukinta alkaa punertavanvioleteista nupuista, jotka avautuvat kellertävänvalkoisiksi kukiksi. Marjat ovat punaisia tai oransseja ja houkuttelevat lintuja. Se kasvaa hyvin kaikenlaisissa tavallisissa maaperissä, puolivarjossa tai varjossa, ja suosii ravinteikasta, hieman kosteaa kasvupaikkaa.

Sambucus miquelii on lehtensä pudottava pensas, joka saavuttaa 10 vuodessa 4 metrin korkeuden ja 5 metrin leveyden. Tummanvihreät lehdet ovat vastakkaisia, ja niissä on 5–11 pitkänomaista, sahalaitaista lehdykkää, joiden pituus on enintään 20 cm. Nektaripitoinen kukinta tapahtuu kartiomaisina röyhyinä, joissa on kermanvalkoisia, tähdenmuotoisia kukkia touko–kesäkuussa. Tämän jälkeen kehittyy terttuja, joissa on pyöreitä, kiiltäviä oranssinpunaisia marjoja, jotka houkuttelevat lintuja. Kestää pakkasta -29°C asti.

Maaperän suhteen vaatimaton, kunhan se on läpäisevä ja kostea. Sambucus miquelii viihtyy parhaiten puolivarjossa ja sietää täysvarjoa. Se sopii epämuodollisiin pensasaitoihin ja metsänreunoille ja viihtyy hyvin koivujen, pähkinäpensaiden, riipparaitojen, kotipihlajien ja hortensioiden seurassa varjoisilla paikoilla.

Puutarhassa:

Seljan lehdet nopeuttavat kompostin hajoamista. Lehtiuute on hyödyllinen luomupuutarhanhoidossa härmää, kirvoja ja jyrsijöitä vastaan: liota 1 kg lehtiä 10 litrassa vettä useita päiviä ja suihkuta tarpeen mukaan. Hedelmätarhaan istutettuna se houkuttelee hyönteisiä syöviä lintuja.