Rohtosarviapila taimena - Trigonella foenum-graecum

Rohtosarviapila (Trigonella foenum-graecum) on yksivuotinen, Välimeren alueelta peräisin oleva hernekasvi, jota viljellään mausteena, lääkekasvina, viherlannoituksena tai rehuna. Keltaiset siemenet erittävät voimakkaan, tunnusomaisen tuoksun ja maistuvat kitkerältä, sellerin ja saksanpähkinän yhdistelmältä. Se kasvaa nopeasti kalkkipitoisilla mailla ja kuivissa ilmastoissa, ja se kylvetään keväällä.

Rohtosarviapila saavuttaa noin 60 cm korkeuden yhden kasvukauden aikana, ja sen lehvistö koostuu kolmen hieman sinertävänvihreän soikean lehdykän ryhmistä. Kukinta ajoittuu huhti–kesäkuuhun, jolloin ilmestyy kellertävänvalkoisia kukkia, joita seuraavat pitkät, kapeat, sarvenmuotoiset lidut, jotka sisältävät siemeniä.

Rohtosarviapilaa käytetään mausteena, lääkinnällisiin tarkoituksiin ja värjäykseen. Sen lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan; siemenet jauhetaan maustamaan intialaisia tai pohjoisafrikkalaisia ruokia, ja ne usein liotetaan ja paahdetaan kitkeryyden vähentämiseksi. Se on ainesosa curryssa, Viandoxissa ja ras-el-hanoutissa. Siemenet sisältävät fosforia, rautaa, rikkiä, flavonoideja, hiilihydraatteja, A-, B1- ja C-vitamiineja, magnesiumia, kalsiumia, lesitiiniä ja proteiineja (30 %). Rohtosarviapilan sanotaan lisäävän ruokahalua, karkottavan täitä ja edistävän hiusten kasvua. Nieltynä se antaa hielle ja virtsalle pysyvän, tunnusomaisen tuoksun.

Lidut korjataan vielä sulkeutuneina loppukesällä tai alkusyksyllä, ja niitä säilytetään yhdestä kahteen viikkoa hyvin ilmavassa ja kuivassa paikassa.

Kuten kaikki hernekasvit, rohtosarviapila sitoo tehokkaasti ilmakehän typpeä, rikastaen maaperää typellä samalla kun se tarjoaa kasvipeitteen, joka suojaa huuhtoutumiselta ja rikkaruohojen kasvulta. Se menestyy hyvin kuivilla, kuumilla ja kalkkipitoisilla mailla, mutta viihtyy heikommin vuoristoalueilla ja savimailla. Sitä voidaan käyttää yksinään tai sekoitettuna veriapilan, virnan ja kauran kanssa.

Viherlannoituksena se kylvetään hajakylvönä vastamuokattuun maahan ja niitetään ennen siementämistä. Kun se on tuhottu, se voidaan jättää katteeksi, silputa ja kääntää pintamaahan tai kerätä ja lisätä kompostiin.