Tarhapioni Mollis

Vuoripioni 'Mollis' (Paeonia officinalis) on vuoripionin muoto, jota pidetään luonnosta kadonneena tai sukupuuttoon kuolleena, mutta joka on säilynyt harrastajien puutarhoissa vuosikymmeniä. Tämä puutarha- ja kivikkoperenna muodostaa vaatimattoman kokoisen pensasryhmän, jossa on erityisen koristeellinen, lehtensä pudottava lehvistö, vihreä purppuranvivahteinen. Kukinta tapahtuu alkukesällä, ja se tuottaa yksittäisiä kuppimaisia kukkia, jotka ovat aitoa kirkasta pinkkiä ilman sinisen vivahdetta, ja kukan sydämessä avautuvat keltaiset heteet. Se viihtyy täydessä auringossa tai puolivarjossa, kalkkipitoisessa, ravinteikkaassa, ilmavassa ja kosteassa maaperässä.

Tämä ruohovartinen perenna on meheväjuurakkoinen ja erittäin talvenkestävä. Kasvu on hidasta ensimmäisinä vuosina, ja se muodostaa lopulta tuuhean pensasryhmän, joka on kaikkiin suuntiin noin 40–50 cm. Varret kantavat syvästi liuskoittuneita lehtiä, joiden ehjälaitaiset, teräväkärkiset, suikeat liuskat ovat usein purppuranvivahteisia, ja alapinta on harmaa ja karvainen. Kukinta kestää yhdestä kahteen viikkoa, yleensä alkukesällä kesä- tai heinäkuussa ilmastosta riippuen. Yksittäiset yksinkertaiset kuppimaiset kukat ilmestyvät varsien päihin, ja ne koostuvat satiinikiiltoisista kirkkaan pinkeistä terälehdistä, joiden keskellä on näyttävät tummankeltaiset heteet. Kukintaa seuraavat nukkakarvaiset harmaat hedelmät, jotka sisältävät mustia, pyöreitä, sileitä siemeniä, jotka itävät kylmäkäsittelyn jälkeen.

Mollis-pioni ansaitsee huolellisesti valitun kasvupaikan, täydessä auringossa tai puolivarjossa ja hyvin läpäisevässä maaperässä. Se sopii suuriin reunuksiin, lehtojen reunoille tai suojaisaan kivikkoryhmään pois paahteesta (vältä länteen päin olevia kasvupaikkoja kuumilla alueilla). Se sopii hyvin yhteen akileijojen, kellojen, sormustinkukkien, neilikoiden ja jouluruusujen kanssa. Ruukussa kasvattamista ei suositella. Ajan myötä pensasryhmä runsastuu ja kukkii runsaammin.

Ominaisuudet:

Vuoripionia arvostettiin keskiajalla yrttitarhoissa, ja sen juurella uskottiin olevan epilepsiaa estäviä, kouristuksia lievittäviä ja huumausaineen kaltaisia ominaisuuksia. Nykytiede on vahvistanut, että kasvi sisältää tiettyjä alkaloideja, joilla on terapeuttisia tarkoituksia.