Vuorivaahtera Leopoldii

Rusovuorivaahtera 'Leopoldii' on vanha lajike, yhä suosittu tunnistettavan kirjavan lehvistönsä ansiosta, joka on silmujen puhjetessa pinkki ja muuttuu sitten keltaisen ja valkoisen kirjavaksi. Lajia pienempi, se saavuttaa noin 10–15 m korkeuden ja 10 m leveyden. Tämä tiheä pyramidimallinen puu on voimakaskasvuinen, kestävä, tuulen-, suolan- ja saasteidenkestävä, sopii keskikokoisiin ja suuriin puutarhoihin.

Rusovuorivaahtera 'Leopoldii' kehitettiin vuonna 1864 Belgiassa Domien Vervaenen toimesta, kunnianosoituksena kuningas Leopold II:lle. Se saavuttaa noin 10–15 m korkeuden täysikasvuisena ja on pyramidimainen ja erittäin tiheäkasvuinen. Lehtensä pudottava lehvistö koostuu suurista sormiosaisista lehdistä, joissa on 5 teräväkärkistä, hammaslaitaista liuskaa, pituudeltaan 12–20 cm. Lehdet ovat silmujen puhjetessa pinkin kuparinväriset, vähitellen vihertyvät ja kirjavoituvat keltaisella ja kermanvalkoisella. Syksyllä ne muuttuvat keltaisiksi. Kukinta tapahtuu huhti–toukokuussa, lehtien puhkeamisen jälkeen. Pienet keltaiset kukat ovat erittäin mesipitoiset ja ne ovat riippuvissa tertuissa oksien päissä. Runsas siipipähkinöiden muodossa tapahtuva hedelmöity ilmestyy vasta vähintään 20 vuotta vanhoilla yksilöillä.

Rusovuorivaahtera 'Leopoldii' on kestävä kovaa pakkasta ja tuulta, sietää useimpia maaperiä kunhan ne ovat riittävän syviä ja kosteita, ja suosii hieman hapanta, kalkitonta maaperää. Se on erinomainen varjopuu tiheän lehvistönsä ansiosta, ja sen hyvä kestävyys huonoa säätä ja suolasuihketta vastaan tekee siitä hyvän tuulensuojan. Se sopii myös puistokatuistutuksiin.