Metsätammi Fastigiata

Kartiotammi 'Fastigiata' on tammen pylväsmäinen muoto, joka muodostaa tiheän, kapean latvuksen; latvus leviää hieman iän myötä. Syksyllä lehvistö muuttuu kellanruskeaksi, ja lehdet pysyvät puussa osan talvesta. Sopii yksittäispuuksi, massakasvustoon, puistokaduksi tai tuulensuojapensasaidaksi. Se viihtyy kevyessä, syvässä, lievästi kalkkipitoisessa, ravinteikkaassa ja kosteassa maaperässä.

Lajike 'Fastigiata' (tunnetaan myös nimellä 'Pyramidalis') valittiin Saksassa vuonna 1874. Se saavuttaa aikuisena noin 17,50 m korkeuden ja 3–4 m leveyden. Kasvunopeus on melko nopea. Kasvutapa on pylväsmäinen, hyvin haarautunut, vankat pystyoksat. Runko on lyhyt, aluksi sileä vihreä kaarna muuttuu harmaaksi, paksuksi ja syvään uurteiseksi. Nuoret oksat ovat kaljuja ja punaruskeita. Lehdet ovat vuorottaisia, vastapuikeita tai pitkänomaisia soikeita, kesällä tummanvihreitä; ne kellastuvat ja ruskistuvat myöhään syksyllä ja pysyvät puussa useita viikkoja ennen putoamista. Kukinta tapahtuu huhti–toukokuussa vuosiversoilla. Emikukat ovat pitkäperäisissä kupuleissa – tästä tulee lajinimi pedunculata. Hedekukinnot ovat riippuvia kellertäviä norkoja vanhemmilla oksilla. Terhot ovat soikeita, 1,5–3 cm pitkiä, ryhmittyneet pareittain tai kolmittain pitkälle perälle, tuleentuvat vihreästä ruskeaksi syys–lokakuussa. Juuret ovat syvät ja voimakkaat, yhdistäen paalujuuren laajaan sivujuuristoon.

Kartiotammi 'Fastigiata' on hieman epäsäännöllisempikasvuinen kuin sen klooni 'Fastigiata Koster', joka on kapeampi ja yhtenäisempi. Se on arvokas koristepuu, kun tilaa on riittävästi, sopii suuriin puutarharyhmiin, leveille puistokaduille tai kotimaisten lajien lehtoihin. Sen lehtikarikkeesta hyötyvät aluskasvit, ja terhot tarjoavat ravintoa oraville ja närheille.