Korkkitammi - Quercus suber

Korkkitammi (Quercus suber) on ainavihanta puu, joka kasvaa Välimeren metsissä ja pensastoissa, ja sitä esiintyy ainoastaan kalkittomilla maaperillä. Tämä keskikokoinen puu on pitkään ollut viljelyssä paksun, eristävän, tulenkestävän ja sienimäisen kaarnansa vuoksi. Sen pienet, tummanvihreät ja piikikkäät lehdet muistuttavat orjanlaakereita.

Länsi-Välimereltä kotoisin oleva korkkitammi on yleinen Portugalissa, Espanjassa, Sisiliassa, Sardiniassa ja Italiassa. Ranskassa sitä tavataan alavilla mailla aina köyhillä, hiekka- tai liuskemailla. Se kuuluu pyökkikasvien (Fagaceae) heimoon. Täysikokoisena se saavuttaa keskimäärin 11–12 metrin korkeuden ja leveyden. Kasvu on aluksi hidasta, sitten kohtalaisen nopeaa, sillä kasvi panostaa pitkän pääjuurensa kehitykseen. Elinikä on noin 300–400 vuotta. Kasvutapa on tanakka: lyhyt, leveä runko kantaa levittäytyviä pääoksia, jotka muodostavat harvan, pyöreän latvuksen.

Kaarna on paksu, halkeillut ja turvonnut. Se on väriltään tummanharmaa tai musta, vedenpitävä ja tulenkestävä. Villien puiden kuorta käytetään eristeenä; viljeltyjen puiden kuoresta saadaan korkkia. Viljeltyjen puiden paljaat rungot ovat tiilenpunaisia tai punertavia. Ainavihannat lehdet ovat vaihtoehtoisesti asettuneita ja 3–5 cm pitkiä. Ne ovat nahkeita, lyhytruotisia ja reunoilta piikikkäitä; lehtilapa on yläpinnalta kupera, kiiltävä ja tummanvihreä, alapuolelta vaaleampi. Jokainen lehti elää 2–3 vuotta, ja se putoaa keväällä uusien lehtien ilmestyessä. Kukinta tapahtuu huhti–toukokuussa: hedekukat muodostavat roikkuvia keltaisia norkkoja; naaraskukat ovat hyvin pieniä, yleensä pareittain. Tuulipölytyksen jälkeen kehittyy 2–3 cm pitkiä pitkulaisia terhoja suomuisessa ja nukkaisessa kupussa; ne kypsyvät kahden vuoden aikana.

Korkkitammi sietää kuivuutta ja metsäpaloja, mutta se on herkkä koville pakkasille sekä kalkkipitoisille, raskaille tai tiiviille maille. Sitä voidaan istuttaa yksittäiskasvina tai lehtoon yhdistettynä perennoihin, pensaisiin ja Välimeren lajeihin (laventelit, salviat, porrot, pihkakistus, teurikat, paloyrtit, puukellokanerva, mastiksipistaasi ja lännenmansikkapuu).

Ominaisuuksia:

Poltettaessa puuta suljetussa saviastiassa syntyy hyvin mustaa jauhemaista tuhkaa, jota on historiallisesti käytetty pigmenttinä nimellä ”espanjanmusta”. Tiivis ja kova puu on myös erinomainen polttoaine, ja sitä arvostetaan puusepäntöissä ja runkorakenteissa.