Tähkälilja Flamingo

Tähkälilja 'Flamingo' on värikäs lajike tähkäliljasta, joka muodostaa tiheän pensasryhmän pystyjä, nauhamaisia lehtiä, joiden väri on pinkki vihreäreunainen. Sopeutuu hyvin leutoihin rannikkoilmastoihin, ja se kestää pakkasta -10°C asti hyvissä olosuhteissa (hyvin läpäisevä maaperä, aurinkoinen kasvupaikka), mutta lehvistö voi kärsiä jo -7/-8°C:sta lähtien. Kylmemmillä alueilla astiassa kasvattaminen on suositeltavaa talvisuojaksi.

'Flamingo' on peräisin tähkäliljasta (Phormium tenax), joka on kahdesta uudenseelantilaisesta lajista suurin ja kestävin, ja se sietää ajoittain kuivaa maaperää paremmin kuin P. cookianum. Tämä juurakollinen perenna kehittyy suureksi pensasryhmäksi, jossa on useita ruusukkeita, joista jokainen koostuu pitkittäin laskostuneista, päällekkäisistä lehdistä, jotka muodostavat viuhkoja. Tämä suhteellisen kompakti lajike saavuttaa korkeuden ja leveyden 1–1,20 m. Lehdet ovat leveitä (jopa 6 cm), reunoiltaan hieman kaarevia, nahkeita, teräväkärkisiä, pinkit reunat ja khakinvihreä keskiosa. Kukkavarret, jopa 2,50 m korkeat, ilmestyvät heinä-syyskuussa; niissä on kaarevia, putkimaisia tähkiä, jotka muuttuvat kypsyessään oranssinruskeiksi ja houkuttelevat lintuja ja pölyttäviä hyönteisiä. Tähkälilja 'Flamingo' kasvaa useimmissa hyvin läpäisevissä maaperissä, sietää merituulta ja viihtyy täydessä auringossa tai puolivarjossa.

Sopii suuriin istutuksiin tai kivikkopuutarhoihin leudoissa ilmastoissa. Sen pinkki lehvistö yhdistyy hyvin harmaa- tai sinilehtisten kasvien kanssa, kuten Teucrium fruticans Azureum, nuokkusalvia, hopeaeukalyptus 'France Bleu Rengun', sinisarjat, Caesalpinia gilliesii tai helokolibrikukka.

Maorit käyttävät tähkäliljoja kuitujensa vuoksi tekstiiliteollisuudessa, mikä todennäköisesti synnytti kansanomaisen nimen 'tähkälilja'.