Tähkälilja - Phormium tenax

Tähkälilja 'Purpureum' on kestävä kasvi, jota viljellään pääasiassa avomaalla alueilla, joilla lyhytkestoiset pakkaset eivät laske alle -7/-8°C. Muualla ruukkukasvatus on sopivampaa, ja se mahdollistaa kasvin talvehtimisen pakkaselta suojattuna viileässä ja valoisassa tilassa.

Istuta tähkälilja astiaan tai isoon ruukkuun, jonka pohjalle on laitettu kerros soraa, saviastianpalasia tai savipalloja. Käytettävän seoksen tulee olla ravinteikas ja hyvin läpäisevä (1/3 lehtikompostia, 1/3 kompostimultaa ja 1/3 tavallista puutarhamultaa, rikastettuna kourallisella veri-, kala- ja luujauhoa). Aseta kasvi täyteen aurinkoon. Kastele runsaasti kasvukauden aikana niin, että multa ei koskaan pääse täysin kuivumaan. Lannoita kasvia kerran kuussa veteen laimennetulla eloperäisellä lannoitteella. Talvella vähennä kastelua ja lannoitusta, ja anna mullan kuivahtaa pintapuolisesti kastelukertojen välillä.

Avomaanviljely:

Alueilla, joilla ilmasto on leuto ja pakkaset heikkoja ja lyhytkestoisia, istuta tähkälilja avomaalle aurinkoon, mureaan, hyvin vettä läpäisevään, syvään ja ravinteikkaaseen maaperään. Kesällä varmista, ettei kasvi kärsi veden puutteesta, etenkin ensimmäisinä kesinä. Talvella se pärjää sadevedellä. Kuumilla ja kuivilla seuduilla kastelu 15 päivän välein riittää. Sateisemmassa ja lauhkeassa ilmastossa anna luonnon hoitaa kastelu.

Kovien pakkasten uhatessa lisää paksu kate kasvin tyvelle ja peitä se puutarhakasvuharsolla. Vaikka kasvi kykenee nousemaan uudelleen maasta keväällä, se uupuu pian, jos joutuu vuosittain muodostamaan uusia lehtiä, eikä koskaan saavuta täyttä korkeuttaan ja jättiläismäistä heinämäistä ulkonäköään, joka on sen pääasiallinen viehätys.

Tähkälilja ja sen lajikkeet ovat yleensä helpompia viljellä ja vähemmän vaativia maaperän laadun suhteen kuin P. cookianum -lajista peräisin olevat kasvit, toisin kuin toisinaan väitetään. Syvä ja hyvin vettä läpäisevä maaperä, tavallinen mutta kevennetty soralla tai karkealla hiekalla, sopii erinomaisesti. On myös syytä huomata, että P. tenax sietää kuivuuskausia paremmin kuin serkkunsa cookianum. Se sopii siksi paremmin kuumiin ilmastoihin, vaikka veden puute vaikuttaa sen luonnostaan hitaaseen kasvuun.