Hopeaeukalyptus Mt Field

Eukalyptus coccifera (Tasmanian lumieukalyptus) on kasvutavaltaan vaihteleva puu: matalakasvuiset yksilöt levittäytyvät 5–6 metrin levyisinä monirunkoisina, kun taas suuremmat yksilöt saavuttavat 10–15 metrin korkeuden yhdellä hoikalla rungolla. Nuoria, aromaattisia lehtiä arvostetaan kukkakimpuissa. Kotoperäinen Tasmanian kylmillä vuoristoalueilla, se sietää pakkasta -12°C:een saakka, lunta useita viikkoja, voimakkaita tuulia ja merivesisumua. Se ei viihdy kuivissa olosuhteissa ja vaatii kostean, hyvin vettä läpäisevän maan täydessä auringossa.

Eucalyptus coccifera on endeeminen Tasmaniassa, ja se kasvaa ylänkö- ja alppialueilla metsänrajan yläpuolella 700–1200 metrin korkeudessa köyhillä, vettä läpäisevillä doleriittimailla. Se kuuluu myrttikasvien (Myrtaceae) heimoon.

Laji voi muodostaa yksirunkoisen 15 metrin puun, jolla on pyöreä latvus, tai malleen, joka on 5–6 metriä korkea ja haarautuu useisiin varsiin maanpinnan tason lignotuberista*. Nuoret lehdet ovat vastakkaisia, puikeita tai herttamaisia, sinivihreitä, 1,5–4,5 cm pitkiä ja 1–2,5 cm leveitä. Aikuiset lehdet ovat kierteisiä, suikeita, 5–10 cm pitkiä ja 1–2 cm leveitä, molemmin puolin kiiltävän sinivihreitä. Lehdet ovat aromaattisia ja murskattaessa vapauttavat mentolintuoksua; ne sisältävät runsaasti eukalyptolia. Iän myötä kuori muuttuu sileäksi ja marmorimaiseksi harmaan, kermanvalkoisen, vaaleanpunaisen, ruskean tai oranssin sävyissä. Kukinta tapahtuu pääasiassa kesällä. Kukinnot lehtihankojen ryhmissä, joissa on 3, 7 tai 9 nuppua, avautuvat pieniksi kukiksi, joissa on lukuisia kermanvalkoisia ponsia, jotka muodostavat noin 2 cm halkaisijaltaan olevan pomponin; kukat ovat mesipitoisia ja houkuttelevat mehiläisiä ja lintuja. Hedelmät (gumnuts) ovat puisia, puolipallomaisia kapseleita, jotka sisältävät ruskeita siemeniä, 1,5–2 mm pitkiä.

*Lignotuber on tärkkelyspitoinen turvotus juurissa aivan maanpinnan alapuolella. Tämä elin mahdollistaa kasvin uusiutumisen kannosta ankaran pakkasen, tulipalon tai voimakkaan leikkauksen jälkeen. Kuoren alla olevat lepäävät silmut mahdollistavat myös hyvän vasteen latvomiselle tai latvuksen katkaisemiselle.

Eukalyptus coccifera on parasta istuttaa yksittäiskasviksi, jotta sen kuori ja muoto pääsevät oikeuksiinsa. Se sietää leikkausta hyvin, ja sitä voidaan kasvattaa yksi- tai monirunkoisena. Kestävyys -10 – -12°C:een, se viihtyy parhaiten lauhkeassa, merellisessä ilmastossa ja hyvin vettä läpäisevässä maassa; se ei pidä pitkittyneestä kuivuudesta eikä liian savisista tai kalkkipitoisista maista. Se sietää kosteutta, mutta ei maan vettymistä, ja voi auttaa kuivattamaan märkiä maita. Sen laaja juuristo edellyttää huolellista sijoittelua, pois rakennusten perustusten ja putkistojen läheltä.