Paperimulperipuu - Broussonetia papyrifera

Paperimulperipuu (Broussonetia papyrifera) on pieni lehtensä pudottava puu, jolla on trooppinen ulkonäkö, mutta suuri kestävyys. Se on sukua viikunoiden ja mulperien kanssa, ja sillä on suuret, vaihtelevan muotoiset liuskaiset lehdet. Naaraskasveilla on pallomaiset punaiset kukinnot, jotka tuottavat koiraskasvin pölyttämänä syötäviä hedelmiä. Nuorten versojen leikkauksella säädellään sen kokoa, joten se sopii kylmille alueille isossa astiassa tai pensaspenkissä.

Broussonetia papyrifera kuuluu heimoon Moraceae, kuten mustamulperi ja valkomulperi, ja se tuottaa lateksia kudoksissaan. Kasvutapa on levittäytyvä ja epäsäännöllinen, ja kannos tuottaa hieman juurivesoja. Usein runkoja on useita. Kasvu on nopeaa alkuvuosina, sitten hidastuu. Se voi saavuttaa 8–10 m kaikkiin suuntiin, mutta keväällä tehtävä leikkaus voi rajoittaa sen 2–3 metriin. Se on kaksikotinen: koiraskukat muodostavat riippuvia harmaansinisiä kukintoja, joiden pituus on 3–10 cm; naaraskukinnot ovat pallomaisia. Lehdet ovat sydämenmuotoisia tai syvästi liuskaisia (3–7 liuskaa), päältä karkeita, alta samettisia, hienosti sahalaitaisia, kooltaan 7–20 cm. Lehvistö on tummanvihreä, ja se värjäytyy syksyllä syvänkeltaiseksi. Kukinta tapahtuu touko–kesäkuussa. Pölyttyneet naaraskasvit tuottavat pyöreitä, halkaisijaltaan 2–3 cm olevia hedelmiä, jotka ovat punaoransseja, syötäviä, mehukkaita ja makeita. Juuristo ei siedä siirtoa, ja se on istutettava riittävän etäälle rakennuksista.

Broussonetia papyrifera uusiutuu kannosta, ja se kestää pakkasta -12°C asti. Se sietää kalkkipitoisia, köyhiä ja hiekkamaita, kuivuutta sekä kaupunkien saasteita. Se soveltuu hyvin kuiville, lämpimille ja aurinkoisille paikoille, kuten suojaisille seinustoille, mutta sitä ei tulisi istuttaa suoraan meren suolaisen pärskeen vaikutusalueelle. Se on hyödyllinen rinteillä eroosion torjunnassa. Eksoottisessa penkissä se sopii hyvin yhteen paperiaralian, banaanien, Beschorneria yuccoides -lajin, Melianthus major -lajin, kääpiöpalmujen, Cordylines-suvun, agaavien ja jukkien kanssa. Arkkitehtonisena kasvina se voi myös merkitä kulkutietä tai osoittaa talon sisäänkäyntiä.