Sabal etonia

Sabal etonia muistuttaa hyvin paljon Sabal minoria, jonka kanssa se jakaa yleisnimen pikkupalmetto. Se kasvaa mäntyjen alla Floridan kuivissa hiekoissa ja on yksi kylmänkestävimmistä palmuista (kestää pakkasta -12°C asti). Sille kehittyy hyvin lyhyt, enimmäkseen maan alle jäävä runko, ja se kantaa jäykkiä viuhkamaisia lehtiä. Se eroaa Sabal minorista vaaleamman, runsaasti lankoja sisältävän lehvistönsä ja lyhyempien kukintojensa perusteella. Tämä palmu sietää niukkaa ja melko kuivaa maaperää.

Sabal etonia kuuluu palmukasvien (Arecaceae) heimoon ja on kotoisin Keski- ja Kaakkois-Floridan pensastoista. Se ei ylitä 3 m korkeutta ja 2 m leveyttä ja kasvaa hyvin hitaasti. Sille kehittyy yksittäinen, maanalainen runko, joka nousee joskus jopa 2 m maanpinnan yläpuolelle ja saavuttaa 20 cm halkaisijan. Runko on harmaa, ja siinä on geometrisia verkkokuvioita, jotka muodostuvat kuivuneista lehtiruotien jäänteistä. Latvus koostuu 5–10 viuhkamaisesta lehdestä. Jokainen lehti on yli 1 m leveä, kellertävänvihreä, syvästi jakautunut 20–60 jäykkään lohkoon, joiden kärjet ovat kaksihampaiset ja säikeiset. Lehdet kiinnittyvät sileään, jopa 1 m pitkään lehtiruotiin.

Tämä palmu pystyy kukkimaan 10-vuotiaana, ja se tuottaa voimakkaasti haarautuneita, tuoksuvia röyhyjä, jotka harvoin työntyvät lehvistön yläpuolelle. Kaksineuvoiset kukat ilmestyvät joka kesä. Ne ovat pieniä, valkoisia ja tuottavat nektaria, ja niistä kehittyy mustia hedelmiä, joista jokainen sisältää kiiltävän ruskean, päärynänmuotoisen siemenen, jonka koko on 9–13 mm.

Yhdessä Sabal minorin, kääpiöpalmun (Chamaerops humilis) ja kuitupalmun (Trachycarpus fortunei) kanssa se on yksi helpoimmin sopeutettavista palmuista. Se on erityisen arvokas mäntyjen aluskasvillisuuden parantamiseen merenrantapuutarhassa. Sen voi istuttaa 3 kappaleen ryhminä, ja maanpeittokasviksi sopivat varjohiipat (Epimedium), tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum) tai Soleirolia soleirolii.