Tarhaomenapuu Fruit Me Apple Me Elstar

Tarhaomenapuu 'Elstar' on kompakti hedelmäpuu, joka sopii erinomaisesti ruukkuviljelyyn, ja se tuottaa aidon kokoisia ja laatuisia Elstar-omenia jo ensimmäisinä vuosina. Hedelmässä on viehättävä, punaraitainen keltainen kuori ja vaaleankeltainen, hienorakeinen, rapea, makea ja raikas malto. Se ei ole kovin itsepölyttyvä, joten se tarvitsee pölytyksen toiselta lajikkeelta, kuten kääpiömuotoiselta Fruit Me Apple Me Yellow Golden -tarhaomenapuulta.

Malus pumila var. domestica Fruit Me Apple Me Elstar kuuluu Espanjassa kehitettyyn puolikääpiöhedelmäpuiden sarjaan, jotka on jalostettu erikoistekniikalla perusrunkoon, joka mukautuu käytettävissä olevaan maatilavuuteen ja mahdollistaa laadukkaan sadon jo ensimmäisinä vuosina. Sarja on helppokasvuinen, kestävä, luotettava ja vähemmän altis taudeille.

Elstar-lajike on 'Golden Deliciousin' ja 'Ingrid Marien' risteytys, joka on tehty Alankomaissa vuonna 1955 ja nimetty vuonna 1972. Sen hedelmät korjataan syyskuun alusta puoliväliin. Voimakasaromiset hedelmät ovat rapeita, makeita ja raikkaan hapokkaita. Ohut keltainen kuori on täysin kypsänä oranssinpunainen, raidallinen ja pilkullinen. Se on erittäin hyvä ruokaomena, joka sopii myös hillokkeisiin ja hyytelöihin ja säilyy hyvin läpi talven.

Maahan istutettuna puu saavuttaa noin 2,5 metrin korkeuden ja 2 metrin leveyden, ja se on muodoltaan pyöreä, puoliksi pysty ja hyvin haarautuva. Ruukussa se ei ylitä 1,5 metrin korkeutta ja 80–90 cm:n leveyttä. Se on voimakaskasvuinen ja pakkasenkestävä, mutta melko altis omenapuiden yleisille tuholaisille ja taudeille, ja sillä voi olla taipumusta vuorottaissatoisuuteen.

Kukinta tapahtuu huhtikuussa. Malus domestica Elstar toimii pölyttäjänä muille lähellä oleville omenapuulajikkeille, mutta tarvitsee lähelleen toisen pölyttäjälajikkeen, kuten Gala, Golden Delicious, Cox Orange, Reine des Reinettes, Granny Smith, Belchard tai Melrose, koska se ei ole kovin itsehedelmällinen.

Omenapuu on lehtensä pudottava ruusukasvi, kestävä pakkasta -30°C asti kestävimpien lajikkeiden osalta. Sen soikeat, sahalaitaiset lehdet ovat päältä tummanvihreät ja alta vaaleat. Keväällä se tuottaa valkoisia tai vaaleanpunertavia kukkia huiskiloissa, joissa on 5 terälehteä ja noin 20 hedettä. Omenat korjataan loppukesästä ja syksyllä, ja lajikkeesta riippuen ne voidaan varastoida varhaiseen kevääseen asti. Ne sopivat tuoreena syötäväksi sekä hillokkeisiin, piirakoihin, hyytelöihin, mehuihin ja siideriin.