Luumu Węgierka Zwykła

Luumu 'Węgierka Zwykła' on yksi vanhimmista edelleen viljellyistä lajikkeista. Tämä pieni puu alkaa tuottaa satoa vasta useiden vuosien kuluttua, mutta sato on sitten runsas. Pieniä, purppuranpunaisia luumuja, joissa on kultaista ja makeaa hedelmälihaa, voidaan nauttia tuoreena, jälkiruoissa tai säilöttynä. Ne korjataan syyskuussa ja sopivat erinomaisesti hillojen valmistukseen. Historiallinen, itsestään pölyttyvä luumupuu, joka on kohtalaisen taudinkestävä.

'Węgierka Zwykła' tarkoittaa puolaksi 'tavallista unkarilaista', sillä lajikkeen kerrotaan tulleen Kaspianmeren ja Unkarin kautta Puolaan todennäköisesti 1600-luvun alkupuoliskolla. Se muodostaa pienen puun, 3–5 m korkean, latvukseltaan aluksi kartiomaisen, myöhemmin pyöristyvän. Lehdet ovat keskivihreät ja hieman muita lajikkeita pitkulaisemmat. Huhtikuussa ilmestyy 1,5 cm leveitä valkoisia kukkia, jotka pölyttävät itsensä. Ensimmäinen sato saadaan vasta 4–5 vuoden kuluttua istutuksesta. Sato on yleensä runsas, mutta hedelmät ovat pieniä, keskimäärin 20–25 g painoisia. Luumut ovat pitkulaisia, purppuranpunaisia ja niissä on valkeahko vahapinta, ja niiden kultainen hedelmäliha irtoaa kivestä helposti. Hedelmäliha on kiinteää, kohtalaisen mehukasta ja makeaa. Luumut korjataan syyskuun alusta tuorekäyttöön, jälkiruokiin, hilloihin tai viinaan (slivovits).

'Węgierka Zwykła' kestää rupitauteja mutta on herkkä harmaahomeelle ja joillekin viruksille. Mispeli 'Westerveld' (Mespilus germanica) on pieni hedelmäpuu, jonka sato pidentää luumupuun satokautta. Omenapuu 'Reinette Clochard' tunnetaan ainakin 1700-luvulta lähtien ja tuottaa makeita ja kirpeitä hedelmiä, jotka säilyvät erittäin hyvin. Päärynäpuu 'William's Bon Chrétien' on myös sopiva seuralainen, ja se tarjoaa sulavia, makeita ja tuoksuvia päärynöitä.