Tuonenkielo Zebra

Tuonenkielo 'Zebra' istutetaan keväällä tai syksyllä hyvin vettä läpäisevään, kevyeen, ei liian kalkkipitoiseen maahan (mielellään hieman happamaan, kuten happamaan kompostimultaan), varjoon, ilman suoraa auringonvaloa. Sen juuret kärsivät talvella seisovasta kosteudesta, joten raskaassa ja savisessa maassa on varmistettava hyvä salaojitus. Suurten puiden alle istutettuna se hyötyy luonnollisesta salaojituksesta, koska puiden juuret imevät vettä. Tämä perenna arvostaa myös lehtensä pudottavien puiden tyvelle luonnostaan muodostuvaa kompostikerrosta, jos lehdet annetaan maatua luonnollisesti. Varhain keväällä poistetaan vahingoittuneet lehdet ennen vuotuista uutta kasvua. Tämä kasvi ei vaadi erityistä hoitoa, eikä sitä tarvitse kastella vakiinnuttuaan. Lehvistö katoaa -5 °C:n alapuolella, mutta kasvi kasvaa uudelleen kannoksesta keväällä lyhyiden -12–-15 °C:n pakkasten jälkeen. Tämä tuonenkielolaji on kaikkein kestävin.

Sen vihollisia ovat keväällä kotilot (etana, kotilo): muista suojata sitä, etenkin ensimmäisinä vuosina. Liiallinen kosteus voi johtaa sienten kehittymiseen, jotka aiheuttavat ruskeita laikkuja lehdissä. Auttaaksesi sitä vakiintumaan, kitke varovasti nuorten kasvien ympäriltä ensimmäisinä vuosina.

Ruukkuviljely: hyvässä puutarhamullassa, ja ruukun pohjalla salaojituskerros helpottamaan veden virtausta. Tätä tuonenkieloa voidaan kasvattaa myös sisällä valoisassa huoneessa, mutta ilman suoraa auringonvaloa, joka voi polttaa lehvistön. Kastele säännöllisesti, mutta ei liikaa, anna mullan pinnan kuivua kastelukertojen välillä. Lisää silloin tällöin yleislannoitetta 15 päivän välein kasvukauden aikana, mutta ei talvella. Juuret eivät saa seistä vedessä, joka kerääntyy ruukun alla olevaan aluslautaseen.

Lehdet keräävät pölyä, ja ne voidaan pestä tai pyyhkiä, mutta vain puhtaalla vedellä: muista, että pöly ei vahingoita kasveja, se vaikuttaa vain niiden ulkonäköön.

Uudelleen ruukuttaminen 2–3 vuoden välein keväällä on riittävää. Käytä tämä tilaisuus hyväksesi jakamalla tuonenkielosi, ota paloja perusrungosta, joissa on vähintään 2 lehteä. Nuoret kasvit saavat lannoitetta vasta muutaman kuukauden kasvun jälkeen, seuraavana keväänä, kun kasvu alkaa uudelleen.