Tuoksukuunlilja Venus

Tuoksukuunlilja 'Venus' on jalostettu tuoksukuunlilja 'Aphroditesta'. Se on harvinainen lajike, jolla on täysin kerrannaiset ja erittäin voimakkaasti tuoksuvat valkoiset kukat, ja se on valittu pitkien, torvimaisten kerrannaiskukkien ja huumaavan appelsiininkukan tuoksun vuoksi. Kukat ilmestyvät loppukesällä suurten, sydämenmuotoisten, suonisten, kiiltävänvihreiden lehtien pensasryhmän yläpuolelle. Tämä lajike sietää puolivarjoa tai sellaista auringonpaistetta, joka ei polta lehtiä, kunhan maaperä on kosteaa.

Kuunliljat ovat lehtensä pudottavia ruohovartisia perennoja, jotka lisääntyvät juurakoiden ja rönsyversojen avulla. Tuoksukuunlilja 'Venuksen' keskivihreät lehdet ovat sydämenmuotoiset ja syvään suoniset, keskimäärin 18 cm pitkät. Tämä lajike saavuttaa 50 cm korkeuden ja leviää jopa 80 cm leveäksi. Elokuusta syyskuuhun pensasryhmän yli kaartuvat pitkät varret kantavat päätepuoluisina terttuina kerrannaisia valkoisia kukkia (18–24 terälehteä), jotka ovat hieman nuokkuvia ja kooltaan 5–8 cm. Kuunliljoille epätavallisena ominaisuutena kukat ovat erittäin tuoksuvia, muistuttaen appelsiininkukan tuoksua.

Kuunliljat viihtyvät runsasravinteisessa multamaassa, jopa raskaassa savimaassa, kunhan se pysyy hieman kosteana. Sopivia kumppaneita ovat tummakurjenpolvi Margaret Wilson, karhunlaukka, tarhasormustinkukka ja japaninhiirenporras Pictum, jotka kaikki ovat tehokkaita etanakarkotteita. Puolivarjossa tuoksukuunlilja 'Venus' sopii hyvin yhteen myös tähkälobelia Alban, kalliokielon ja rotkolemmikkien kanssa. Istutettuna yksin tai ryhmissä polun varrelle se tuoksuu kulkijalle.

Mitä vaaleammat lehdet, sitä aurinkoa paremmin sietävä lajike. Tummemmat ja sinivihreät kuunliljat ovat herkempiä auringonvalolle, joka pilaa niiden värin aiheuttavan vahakalvon. Muutama tunti puolivarjoa päivässä riittää, mutta ilman vähintäänkin tiettyä valomäärää kukintaa ei tapahdu.