Leveäpiipensas - Phillyrea latifolia
Leveäpiipensas - Phillyrea latifolia
Leveäpiipensas - Phillyrea latifolia
Leveäpiipensas - Phillyrea latifolia
Leveäpiipensas - Phillyrea latifolia
Leveäpiipensas - Phillyrea latifolia
Phillyrea latifolia
leveäpiipensas
Kotiinkuljetus tai noutopisteeseen (riippuen koosta ja kohteesta)
Tärkeää: maasi tulliviranomaiset saattavat veloittaa sinulta tullimaksuja toimituksen yhteydessä.
Valitse toimituspäiväsi,
ja valitse päivämäärä ostoskorissa
24 kuukautta kuukauden kasvuunlähtötakuu tälle kasville
Lisätietoja
Takaamme kasvien laadun koko kasvukauden ajan.
Korvaamme omalla kustannuksellamme kaikki kasvit, jotka eivät ole elpyneet normaaleissa ilmasto- ja istutusolosuhteissa.
Sopiiko tämä kasvi puutarhaani?
Luon Plantfit-profiilini →
Kuvaus
Leveäpiipensas (Phillyrea latifolia) on pensas tai pieni ainavihanta puu, joka on sukua oliiveille. Se on kaitapiipensaan (Phillyrea angustifolia) lähisukulainen, mutta eroaa siitä suuremman kokonsa ja leveämpien lehtiensä vuoksi. Se sopii hyvin kuiville tai hoitamattomille paikoille mastiksipistaasin, ainavihantojen tammien ja likusterien seuraan. Keväällä se tuottaa pieniä, tuoksuvia valkovihreitä kukkia, joita seuraavat syömäkelvottomat marjat, jotka muistuttavat pieniä oliiveja.
Phillyrea latifolia kuuluu oliivipuukasvien (Oleaceae) heimoon ja on kotoisin Välimeren alueelta ja Lähi-idästä. Se kasvaa kallioisessa metsänpohjassa, usein ainavihantojen tammien seurassa, ja sietää savisia ja tiivistyneitä maita. Hyvin vakiintuneena se kestää lyhyitä pakkasia noin –12/–15 °C:een asti.
Phillyrea latifolia muodostaa luonnostaan pienen puun, jolla on tiheä ja leveä latvus. Se saavuttaa usein 6 m korkeuden ja 3,50 m leveyden. Kasvu on hidasta köyhässä maaperässä, nopeampaa syvässä ravinteikkaassa maassa. Sillä on kahden tyyppisiä lehtiä: alemmat lehdet ovat suuria, soikeita, sileäreunaisia ja kiiltävän tummanvihreitä; ylemmät lehdet ovat kapeampia ja hienosti hammaslaitaisia. Kukinta tapahtuu maalis–toukokuussa; kukat ovat alle 1 cm:n kokoisia, kermanvalkoisia vihertävällä sävyllä, hieman tuoksuvia ja mesipitoisia. Hedelmät ovat kivihedelmiä, jotka muuttuvat munakoison värisiksi kypsyessään syksyllä ja houkuttelevat lintuja. Tämä pieni puu voi elää monta vuotta köyhässä, kuivassa maaperässä, ja se saa lopulta oliivipuuta muistuttavan kasvutavan tai lippumaisen muodon altistuessaan merituulelle.
Phillyrea latifolia sietää merisuolaa ja sopii hyvin rannikkoalueille. Kuten Pistacia lentiscus, laakerit, mansikkapuut, myrtit ja Rhamnus alaternus, se tarjoaa ainavihannan rakenteen puutarhaan ja sietää varjoa ja juuristokilpailua. Sen tumma lehvistö erottuu hyvin harmaalehtisten pensaiden (koiruoho, Buddleja 'Silver Anniversary', koiottipaju (Salix exigua)), sinertävien (hopeaeukalyptus), keltaisten (Gleditsia 'Sunburst') tai vaaleanpunakirjavan lehvistön kanssa kosteammassa maaperässä. Sitä voi kasvattaa myös aluskasvina Phlomis samian, akanttien, pensasjänönputken tai koisin kanssa.
{$dispatch("open-modal-content", "#customer-report");}, text: "Please login to report the error." })' class="flex justify-end items-center gap-1 mt-8 mb-12 text-sm cursor-pointer" > Ilmoita virheestä tällä sivulla
Kasvutapa
Kukinta
Lehvistö
Kasvitiede
Phillyrea
latifolia
Oleaceae
leveäpiipensas
Välimeri
Istutus ja hoito
Leveäpiipensas (Phillyrea latifolia) on maaperän ja kasvupaikan suhteen erittäin sietoinen pensas. Hyvän alun varmistamiseksi se kannattaa istuttaa hyvin muokattuun maahan, jotta juuret pääsevät tunkeutumaan nopeammin syvemmälle. Kuumassa ja kuivassa ilmastossa istutus tehdään mieluiten alkusyksystä, kun taas talvenkestävyyden rajoilla olevilla alueilla aikainen kevätistutus on parempi. Aikuinen pensas kestää lyhyitä pakkasia noin –12/–15 °C asti, kun maa on hyvin läpäisevä ja paikka suojainen; vaurioituneet versot kasvavat uudelleen tyvestä. Kastele runsaasti mutta harvakseltaan kahtena tai kolmena ensimmäisenä kesänä, jotta pensas vakiintuu hyvin. Tämän jälkeen se pärjää kesällä täysin ilman kastelua, jopa kuumilla ja hyvin kuivilla alueilla. Jos pakkasta on ennustettu runsaasti, nuoria pensaita kannattaa suojata talvisuojalla etenkin ensimmäisinä talvina. Tämä piipensas sietää hyvin kalkkipitoista maaperää ja savimaata kuivassa ilmastossa. Se sietää myös hieman happamia maita, jotka ovat talvella tiiviitä ja kosteita, kunhan maa ei jäädy. Pensas soveltuu erittäin hyvin kuivuuteen ja kesän helteisiin. Se reagoi hyvin leikkaukseen, joten sitä voi muotoilla pensasaiaksi. Sillä ei ole vihollisia eikä tauteja puutarhoissamme.
Milloin istuttaa?
Mihin paikkaan?
Hoito-ohjeet
Tästä tuotteesta ei ole vielä arvosteluja. Jaa kokemuksesi ensimmäisenä.
Viimeksi katsotut tuotteet
Etkö löytänyt etsimääsi?
Talvenkestävyys tarkoittaa alinta talvilämpötilaa, jonka kasvi kestää vaurioitumatta tai kuolematta. Tämä kestävyys riippuu kuitenkin kasvupaikasta (suojaisella alueella, kuten patiolla), suojauksista (talvipeite) ja maaperän tyypistä (kestävyys paranee hyvin vettä läpäisevässä maaperässä).
Verkkosivuillamme ilmoitettu kukinta-aika koskee alueita, jotka sijaitsevat USDA-vyöhykkeellä 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Kukinta-aika vaihtelee asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) kukinta viivästyy 2–4 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, koska talvet ovat ankarampia, maaperä sulaa myöhemmin ja keväthallat ovat yleisiä toukokuuhun asti.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) kukinta viivästyy 6–10 viikkoa. Se tapahtuu pääasiassa kesäkuun ja elokuun välillä, sillä kasvukausi on hyvin lyhyt. Pakkasia voi esiintyä vielä kesäkuussa ja jo elokuussa.
Verkkosivuillamme mainittu istutusajankohta koskee alueita, jotka kuuluvat USDA-vyöhykkeeseen 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Istutusajat vaihtelevat asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) viivästä istutusta keväällä 2–4 viikkoa ja aikaista sitä syksyllä 2–3 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, jotta vältät myöhäiskevään yöpakkaset ja syyskuun alkupuolella esiintyvät varhaiset pakkaset.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) istutusajankohta on hyvin lyhyt ajanjakso: istutus on ehdottomasti tehtävä vasta loppukeväästä (toukokuun lopussa–kesäkuussa), kun lumi on sulanut kokonaan ja viimeiset pakkasvaarat ovat ohi. Syksyistä istutusta ei suositella, sillä Lapin sisäosissa ensimmäiset pakkaset alkavat jo elokuussa.
Verkkosivustollamme ilmoitettu sadonkorjuuaika koskee USDA:n vyöhykkeen 8 maita ja alueita (Ranska, Englanti, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) hedelmien ja vihannesten sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti 3–4 viikkoa myöhemmin.
Lämpimimmillä alueilla (Italia, Espanja, Kreikka jne.) sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti aikaisemmin, sääolosuhteista riippuen.
Verkkosivustollamme ilmoitetut kylvöajat koskevat maita ja alueita, jotka sijaitsevat USDA:n vyöhykkeellä 8 (Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) viivästytä ulkokylvöä 3–4 viikkoa tai kylvä kasvihuoneeseen.
Lämpimämmissä ilmastoissa (Italia, Espanja, Kreikka jne.) siirrä ulkokylvöä muutamalla viikolla aikaisemmaksi.
Lauhkeassa ilmastossa keväällä kukkivat pensaat (onnenpensaat, pensasangervot jne.) on leikattava heti kukinnan jälkeen.
Kesällä kukkivat pensaat (kiinankutriot, piiskat jne.) voidaan leikata talvella tai keväällä.
Tyypillisesti kylmillä alueilla ja kylmälle arkoja kasveja on hyvä leikata vasta, kun pakkaset ovat ohi.