Laburnocytisus adamii

Laburnocytisus adamii, jota kutsutaan myös Adamin kultasateeksi, on pieni lehtensä pudottava puu, joka ilmaantui itsestään Jean Louis Adamin taimistolla Vitry-sur-Seinessä 1820-luvulla. Se on varttamisesta syntynyt hybridi, jossa on sekä keltakukkaisen etelänkultasateen että punakukkaisen punavihman ominaisuuksia, ja se tuottaa samassa kasvissa riippuvia terttuja, joiden kukat ovat malvanpunaisia, kuparinpunaisia ja vaaleankeltaisia.

Se on tulosta Laburnum anagyroidesin ja Chamaecytisus purpureusin välisestä varttamisesta. Tämä hernekasvien heimon jäsen on täysin kestävä ja viihtyy ei liian ravinteikkaassa, kosteassa mutta hyvin läpäisevässä maaperässä, ja se suosii kalkkipitoista maata ja täyttä aurinkoa. Hidaskasvuisena se kehittää pystyn, kapean, ilmavan latvuksen, jonka oksat ovat hieman riippuvia, ja se saavuttaa aikuisena noin 5 m korkeuden ja 3 m leveyden. Se pudottaa lehtensä talveksi.

Kukkii touko–kesäkuussa. Jotkin oksat kantavat riippuvia terttuja keltaisia kukkia, joiden pituus on 20–30 cm, toiset tuottavat tiiviitä terttuja vaaleanpurppuraisia punavihman kukkia, kun taas useimmat oksat kantavat kuparinpunaisia 8–15 cm:n terttuja. Lehdet vaihtelevat oksittain: vaaleanvihreät, kolmella 3–6 cm:n lehdykällä, muistuttavat etelänkultasadetta, tai tiheämmät, pienemmillä ja tummemmilla lehdyköillä, muistuttavat punavihmaa. Vanhetessaan Laburnocytisus adamii muistuttaa yhä enemmän etelänkultasadetta.

Varoitus: kaikki osat ovat myrkyllisiä, erityisesti siemenet.