Pullokapokkipuu - Ceiba speciosa

Pullokapokkipuu, joka tunnetaan aiemmin nimellä Chorisia, on trooppisen ilmaston puu. Sen sormilehdistö on siro, mutta erityisesti kukinta herättää huomiota. Syksyllä se peittyy suurilla vaaleanpunaisilla kukilla. Nuorilla puilla kuori on vihreä, harmaantuva iän myötä. Runkoa koristavat massiiviset piikit, ja tyvestä se on turvonnut, pullomainen. Soveltuu parhaiten suojaisimmille kasvupaikoille, mutta sitä voidaan kasvattaa myös suurissa ruukuissa muualla.

Pullokapokkipuu kuuluu malvakasvien (Malvaceae) heimoon ja on kotoisin Etelä-Amerikan subtrooppisista ja trooppisista metsistä (Argentiina, Brasilia, Paraguay). Sen kasvu on nopeaa ensimmäisinä vuosina, ja kuori on kauniin vihreä; kasvu hidastuu puun massiivistuessa ja vanhemman kuoren harmaantuessa. Suuret harmaat kartiomaiset piikit peittävät rungon ja pääoksat. Lehvistö on hyvin kevyt ja siro, ja se koostuu sormilehdistä, joissa on 5 tai 7 lehdykkää, kukin noin 12 cm pitkä. Lehvistö on puoli-ikivireä tai lehtensä pudottava talvilämpötiloista riippuen. Kukinta alkaa loppukesällä ja kestää useita viikkoja. Kukat ovat halkaisijaltaan 10–15 cm, niissä on 5 vaaleanpunaista terälehteä ja valkoinen tai keltainen keskusta. Hedelmät ovat soikeita, jopa 20 cm pitkiä, ja ne sisältävät suuria siemeniä, joita ympäröi puuvillamainen valkoinen kuitu, joka muistuttaa kapokkia. Pullokapokkipuu kasvaa neutraalissa tai happamassa, kosteassa tai kuivassa, hyvin läpäisevässä maaperässä, täydessä auringossa ja tuulelta suojassa. Lehdet kärsivät jo -1 °C lämpötilassa, mutta hyvin juurtunut kasvi kestää pakkasta -5 °C asti.

Jos ulkokasvatus ei ole mahdollista, pullokapokkipuuta voidaan kasvattaa 40–50 litran astiassa ja talvettaa sisällä, sillä se sietää lämmitystä. Tarvitaan riittävän korkea tila, sillä jopa rajoitetulla juuritilalla se ylittää nopeasti tavanomaiset kattokorkeudet. Lämpimillä alueilla se yhdistyy hyvin muiden eksoottisten kasvien kanssa, kuten Syagrus romanzoffiana tai Phytolacca dioica.