Tipuana tipu

Tipuana tipu on kotoisin Etelä-Amerikan subtrooppisilta alueilta. Se muodostaa keskikokoisen puun, jolla on leveä, leviävä latvus ja jota arvostetaan sen luoman varjon vuoksi. Kukinta kestää koko kesän keltaisista oransseihin kukkiin, joiden keskellä on pieni punainen täplä. Käytännössä huoltovapaa ja sopeutuu useimpiin maihin happamasta kalkkipitoiseen, kunhan ne ovat hyvin läpäiseviä. Se kasvaa täydessä auringossa ja sietää kuivuutta vakiinnuttuaan.

Argentiinassa se tunnetaan nimellä Palo rosa ja se kuuluu hernekasvien (Fabaceae) heimoon. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan (Pohjois-Argentiina, Brasilia ja Bolivia) se saavuttaa 15–40 m olosuhteista riippuen. Ainavihanta leutoina talvina, se muuttuu lehtensä pudottavaksi pitkittyneessä kylmässä. Hyvin vakiintunut puu kestää pakkasta -5°C asti, jopa -7°C asti, hyvin läpäisevässä maassa.

Runkoa peittää halkeileva punaruskea kuori ja se kannattaa laajasti leviävää epäsäännöllistä latvusta. Lehdet ovat parittomaparisia, ja niissä on 15–21 soikeaa lehdykkää, noin 25 cm pitkiä. Kukinta tapahtuu kesä-elokuussa, perhosenmuotoiset kukat ovat ryhmittyneet lehtihankaisiin tai kärjellisiin röyhyihin, halkaisijaltaan 2–4 cm. Viisi erikokoista terälehteä muodostaa lipun, jossa on keskellä punainen täplä. Kukat houkuttelevat mehiläisiä ja pölyttäviä hyönteisiä. Palkojen sijaan kasvi tuottaa 3–7 cm pituisia lohkohedelmiä, jotka muistuttavat vaahteroiden hedelmiä ja leviävät tuulen mukana kypsyttyään.

Viljeltynä Tipuana tipu saavuttaa yleensä 10 m tai vähemmän, ja latvus on yhtä leveä kuin korkea. Se sietää happamia, neutraaleja tai lievästi emäksisiä maita ja hieman suolaisia alueita. Se vaatii hyvin läpäisevää maaperää ja suojattua paikkaa.

Tipuana tipu sopii ryhmäistutuksiin tai yksittäiskasviksi, istutettuna riittävän etäälle rakennuksista voimakkaan juuristonsa vuoksi. Sopivia seuralaisia ovat norjalamppuharja 'Hot Pink', Alyogyne huegelii ja nuijakukka 'Purpureum'.