Alyogyne huegelii

Alyogyne huegelii on tiheä pensas, jolla on kähäräinen, karkea lehvistö, joka muistuttaa tiettyjä tuoksupelargoneja. Kukinta kestää myöhäiskeväästä loppukesään. Laji on kotoisin Australian kuivilta alueilta, ja se sopii kuiviin, lämpimiin puutarhoihin. Se kestää hyvin kuivuutta vakiinnuttuaan, mutta on herkkä koville pakkasille märässä maassa. Viileämmässä ilmastossa sitä tulisi kasvattaa ruukussa ja säilyttää talven yli sisätiloissa.

Aiemmalta nimeltään Hibiscus huegelii, se kuuluu malvakasvien heimoon. Se sietää savea, kalkkikiveä ja graniittia, mutta vaatii hyvin vettä läpäisevän maan, jossa vesi ei talveksi tai kesäksi seisomaan jää. Se kestää lyhyitä pakkasia noin -8°C asti, jos maa on talvella kuiva; kosteammassa maassa se tuhoutuu -5 tai -6°C:ssa. Sen kasvutapa on pensasmainen, ja lehvistö säilyy enemmän tai vähemmän talven ankaruudesta riippuen. Luonnossa se voi ylittää 3,50m kaikkiin suuntiin.

Tämä pensas saavuttaa noin 1,50m korkeuden muutamassa kuukaudessa, ja sen leveys on avomaalla lähes sama. Ruukussa se jää hieman pienemmäksi, noin 1m–1,20m kaikkiin suuntiin. Kukinta kestää touko–kesäkuusta syyskuuhun, lämpimämmillä alueilla usein jo huhtikuusta. Jokainen kukka on noin 12cm leveä, ja se koostuu viidestä vaalean lilansinisestä terälehdestä, jotka muodostavat kuppimaisen, koskaan täysin avautumattoman rakenteen. Keskusta on tummanvioletti ja siinä on lukuisia heteitä, joiden ponsit ovat keltaiset, sekä 5 osittain sulautunutta emintä. Kukat kestävät vain päivän tai kaksi, mutta niitä muodostuu yhtäjaksoisesti lähes 4 kuukauden ajan. Lehdet ovat 5–7cm pitkiä, paksuja, nukkaisia, karkeita ja jakautuneet 3–5 epäsäännölliseen lohkoon. Leikkaus maaliskuussa ja kevyt leikkaus kasvukauden aikana pitävät kasvin tiiviinä. Tämä on lyhytikäinen kasvi, joka elää noin 8 vuotta.

Alyogyne huegelii on ensisijaisesti kuivan maan kasvi, joka sopii lämpimiin, suojaisiin puutarhoihin. Se tulee suojata kylmiltä tuulilta ja istuttaa hieman kuivalle rinteelle, kivikkopuutarhaan tai kohopenkkiin, johon on lisätty soraa. Sen tyvi on suojattava talvikosteudelta paksulla katteella. Sopivia seuralaisia ovat kistukset, rosmariini, rosmikit, Sphaeralcea, hunajakaarnamyrtti ja suuret laventelit, kuten Lavandula (x) allardii ja L. (x) Devantville. Kasvatus isossa ruukussa ei tuota ongelmia ja mahdollistaa kasvin talvehtimisen valoisassa, lämmittämättömässä tilassa huomattavasti vähennetyllä kastelulla.