Ceyloninmoringa - Moringa oleifera

Ceyloninmoringa (Moringa oleifera), lempinimeltään 'elämän puu', on saanut sitkeytensä suuresta mukulajuuresta, joka varastoi vettä kuivien kausien ajaksi. Se on nopeakasvuinen pieni trooppinen puu, jolla on tyylikäs parilehdykkäinen lehvistö ja tuoksuvat kukat. Se ei kestä pakkasta, ei pidä lämpötilan vaihteluista ja tarvitsee lämpöä ympäri vuoden. Astiakasvatus on välttämätöntä. Se sietää leikkausta hyvin ja voidaan siirtää ulos, kun yölämpötilat ovat riittävän korkeita, ja tuoda takaisin sisälle lämmitettyyn huoneeseen tai ansariin syyskuusta alkaen.

Ceyloninmoringa (Moringa oleifera) kuuluu heimoon Moringaceae ja on kotoisin Intiasta, Sri Lankasta, Afganistanista ja Pakistanista. Nykyään sitä viljellään tai se on luonnonvaraistunut monilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Monet osat ovat syötäviä: lehdet, nuoret palot, kypsät siemenet ja niiden öljy, kukat sekä juuret, joiden mausteinen maku muistuttaa piparjuurta. Sitä käytetään vihanneksena viljelymaissa sekä ravintolisänä tai kosmeettisissa tuotteissa muualla.

Luonnossa Ceyloninmoringa voi saavuttaa 10–12 metrin korkeuden. Astiassa kasvatettuna ja säännöllisesti leikattuna se ei ylitä 2,50–3 metrin korkeutta, latvuksen leveyden ollessa 1,50 m. Mukulamainen pääjuuri toimii vesivarastona kuivuuden aikana. Rungossa on vaaleanharmaa tai valkeahko kuori, ja vanhemmissa yksilöissä on paksu korkkikerros. Hoikat, roikkuvat, hauraat oksat kantavat lehtiä kärjissään muodostaen harvan, sateenvarjomaisen latvuksen. Lehvistö on lehtensä pudottava; lehdet ovat 30–60 cm pitkiä ja koostuvat pienistä soikeista lehdyköistä, joiden pituus on 1,3–2 cm. Kukinta alkaa jo seitsemän kuukautta istutuksen jälkeen, huhti–kesäkuussa. Tuoksuvat, hunajantuoksuiset kukat ovat viisiterälehtisiä ja halkaisijaltaan 2 cm, kerääntyneinä roikkuviin ryppäisiin lehtihangoista. Roikkuvat kolmiomaiset palot, kypsinä 30–60 cm pitkiä ja 1,8 cm leveitä, halkeavat pituussuunnassa kolmeen osaan, joista jokainen sisältää noin 20 siivellistä siementä.

Ceyloninmoringa tulisi kasvattaa astiassa, jonka tilavuus on riittävä suurelle juurelle. Se voidaan leikata 1–2 metrin korkeuteen maanpinnasta joka kevät tihentääkseen lehvistöä ja helpottaakseen lehtien ja hedelmien sadonkorjuuta. Se ei ole vaatelias maaperän suhteen, kunhan salaojitus on hyvä.