Kuvernöörinkukka Flamingo

Kuvernöörinkukka 'Flamingo' on hybridikuvernöörinkukka, jossa on kirkkaan vaaleanpunaiset varret ja nauhamaiset lehdet, jotka ovat hapokkaan vihreitä ja tyvestä purppuranpunaisia. Kesällä ilmestyy purppuranpunaisia, tähdenmuotoisia sarjakukintoja. Sekä koriste- että ruokakasvina kasvi tuoksuu voimakkaasti valkosipulille juurista lehtiin. Se viihtyy maassa leudoilla alueilla tai sitä voidaan kasvattaa ruukuissa ja talvettaa sisällä viileämmillä seuduilla.

Kuvernöörinkukka 'Flamingo' kuuluu sipulikasveihin. Se on saatu Etelä-Afrikassa Kilimanjaro-lajikkeen itsesiitoksella. Se on ruohovartinen perenna, jolla on mehevät mukulamaiset juuret. Kasvi muodostaa pensasryhmän kapeita, nauhamaisia lehtiä, jotka ovat talven lämpötilasta riippuen enemmän tai vähemmän ainavihantoja. Juurakko kestää kuivassa maassa jopa -10°C:n pakkasta.

Kuvernöörinkukka 'Flamingo' muodostaa pystyn pensasryhmän, joka leviää vähitellen juurakoidensa avulla. Kukkiva kasvi on noin 45–50 cm korkea ja 25–30 cm leveä. Kukinta-aika on ilmastosta riippuen huhti-toukokuusta heinä-elokuuhun, ja kosteammilla kesäalueilla se kukkii useaan otteeseen kesäkuusta elokuuhun. Kirkkaan vaaleanpunaiset kukkavarret kantavat vale sarjakukintoja, jotka muodostuvat torvimaisista kukista, jotka avautuvat 6-terälehtisiksi purppuranpunaisiksi tähdiksi. Kukat tuoksuvat makealta hunajalta, vaikka koko kasvin valkosipulin tuoksu on vallitseva. Siemenet kehittyvät ja kasvi saattaa siementää itsekseen. Lehdistö on kapeaa, pystyä, tasaista, kellanvihreää ja tyvestä purppuranpunaista. Se levittää voimakasta valkosipulin tuoksua, joka lämpimällä säällä kantautuu useiden metrien päähän.

Kuvernöörinkukka 'Flamingo' voi korvata tai täydentää sinisarjoja reunuksissa, polkujen varsilla tai kivikkoryhmissä. Sen valkosipulin tuoksu karkottaa kirvoja ja sillä on sienitautien torjuntaominaisuuksia, mikä tekee siitä hyödyn hyötypuutarhassa ja hedelmätarhassa suojattaessa porkkanoita, salaattia, punajuuria ja persikkapuita, samoin kuin koristepuutarhoissa.

Kosteilla talvimailla ruukkuviljely on usein parempi vaihtoehto, paitsi hyvin leudoilla alueilla. Kesällä se viihtyy ulkona kirkkaassa epäsuorassa valossa. Hienonnetut lehdet ja kukat sopivat salaatteihin. Se on hyvä merenrantakasvi, joka sietää hiekkamaata ja meren suolapitoista ilmaa. Edullisin ilmasto on leuto meri-ilmasto; eteläisemmillä alueilla se tarvitsee säännöllistä kastelua kesällä.