Laidunkarstaohdake (siemenet) - Dipsacus fullonum

Laidunkarstaohdake (Dipsacus sylvestris) on kaksivuotinen luonnonkasvi, joka saavuttaa toisena vuotenaan kukkiessaan vaikuttavan koon. Se tuottaa pystyjä kukintoja kesä–heinäkuussa, jotka muistuttavat piikkisiä harjoja, ja pienet vaaleanpunertavanvioletit kukat puhkeavat suojuslehdistä, jotka säilyvät pitkään kukinnan jälkeen. Lehdistö pidättää sadevettä pienissä kupeissa, joista linnut tulevat juomaan. Tämä vaatimaton kasvi sopii luonnonpuutarhaan, niittypenkkiin tai kuivattuna tai tuoreena leikkokukkana.

Alkuperäiseltä levinneisyysalueeltaan Pohjois-Afrikasta, Euroopasta ja Länsi-Aasiasta kotoisin oleva Dipsacus sylvestris (Dipsacaceae) kasvaa luontaisesti kosteilla mailla ojien ja jokien varsilla. Ensimmäisenä vuotenaan se muodostaa tyviruusukkeen pitkiä, suippoja lehtiä. Toisena vuotenaan se voi saavuttaa 1,80 m korkeuden, ja siinä on noin 8 cm kokoisia kukintoja pitkien kukkaperien päässä, jotka kukkivat vaaleanpunertavanvioletteina kukkina sisäänpäinkaartuvista, joustavista ja kestävistä suojuslehdistä. Karkeat, vastakkaiset lehdet, joissa on piikikkäät keskisuonet, ovat yhtyneet tyvestä muodostaen kuppeja, joihin kerääntyy vettä; nämä kupit saattavat auttaa kasvia imemään liuenneita kivennäisaineita, kuten joidenkin lihansyöjäkasvien kohdalla. Tiklit syövät kypsiä siemeniä ja auttavat niiden leviämisessä.

Kylvä muiden ohdakkeiden tai korkeiden perennojen, kuten hybriditulikukkien tai Cephalaria gigantean (kaukasiankirahvinkukka) seuraan. Kasvi viihtyy veden lähellä ja auttaa vakauttamaan penkereitä.

Etymologia: Dipsacus juontuu kreikan sanoista Dipsan akeomaï = "sammutan janoni". Latinassa Sylvestris tarkoittaa "vill, metsäinen". Viljelty lajike Dipsacus sativus (pikarikarstaohdake) pitkänomaisine kukintoineen ja alaspäinkaartuvine kärkineen oli käytössä villateollisuudessa villakankaiden viimeistelyssä käsin.