Vanha ruusu Mme Hardy

Vanha ruusu 'Mme Hardy' levittää damaskonruusun tuoksua, jossa on sitruunaisia vivahteita. Sen kukat ovat pieniä, kooltaan epäsäännöllisiä, puhtaanvalkoisia ja muodoltaan hienostuneita. Niitä kasvaa runsaasti alkukesällä rehevässä, vaaleanvihreälehtisessä pensaassa. Kukinta on merkittävä sekä tuoksunsa että ulkonäkönsä puolesta valkoisessa puutarhassa. Se vaatii syvän ja ravinteikkaan maaperän.

'Mme Hardy' on vanha puutarhalajike, jonka ruusunkasvattaja Julien-Alexandre Hardy (1787–1876) jalosti vuonna 1832 Rosa × damascena -lajista. Se muodostaa tanakan, pystyyn kasvavan pensaan, joka saavuttaa vähintään 1,50 metrin korkeuden ja 1,20 metrin leveyden. Lehvistö on tiheä ja lehtensä pudottava, ja siinä on viisi lehdykkää kohtalaisen piikikkäillä varsilla. Lehvistö on kirkkaanvihreä ja hyvin taudinkestävä, vaikka se saattaa ruskettua tilapäisesti sateen jälkeen voimakkaassa auringonvalossa – tämä ei kuitenkaan vaikuta kasvin terveyteen. Se kukkii kesä–heinäkuussa 5–6 viikon ajan. Valkoiset nuput avautuvat suuriksi, litteiksi kukiksi, joiden halkaisija on 5–10 cm. Terälehtiä on alle 40, ja ne muodostavat kuppimaisia kukkia, joissa uloimmat terälehdet käpertyvät ja keskimmäiset pysyvät sisäänpäin kaartuneina. Pieni vihreä silmä on näkyvissä puhtaanvalkoisen teriön sydämessä. Kukat ovat yksittäisiä tai pienissä tertuissa, ja niillä on makea, hunajavivahteinen tuoksu ja maalaismaisia sävyjä.

Rosa 'Mme Hardy' sopii valkoiseen puutarhaan tai maalaismaisemaan pensasaitaan istutettuna tuoksuvien pensaiden, kuten jasmikkeiden tai valkoisten syreenien, viereen. Kukkapenkissä se sopii hyvin yhteen perennojen ja pensaiden kanssa, kuten abelioiden, kissanminttujen, Stachys lanata -pähkämön, valkoisten sormustinkukkien tai röyhymäisten harsokukkien kanssa, samoin kuin vanhojen ruusujen, kuten 'Jacques Cartier', 'Félicité Parmentier' ja 'Deuil de Paul Fontaine'. Kolmen ryhmään istutettuina pensasruusut kasvavat yhteen muodostaen yhden rehevän pensaan, joka kukkii runsaammin.