Vanha ruusu Ispahan

Vanha ruusu Ispahan, jota myydään myös nimillä Pompon des Princes tai Ispahanin ruusu, on peräisin Damaskon ruususta (Rosa × damascena). Se erottuu pitkäkestoisesta, keväästä kesään ulottuvasta kukinnastaan, joka kestää kuusi viikkoa, ja on huomattavan tuoksuva. Sen kerrotut kukat, aidon vaaleanpunaisen sävyissä, kerääntyvät runsaisiin kimppuihin terveelle lehvistölle. Pensas on pysty, voimakas ja erittäin vankka. Kukat täyttävät tuoksullaan kuumalla säällä kokonaisen puutarhan osan ja ovat erinomaisia leikkokukkia.

Ispahanin ruusua on viljelty vuodesta 1832, ja Norah Lindsay toi sen Englantiin. Sen edeltäjä, Damaskon ruusu (Rosa × damascena), on tuntemattoman alkuperän kasvitieteellinen laji. Asiantuntijat tunnistavat kolme pääedeltäjää: Rosa gallica, Rosa phoenicia tai Rosa moschata ja Rosa fedtschenkoana.

Ispahanin ruusu on pysty, hieman leviävä pensas, saavuttaa noin 1,8 metrin korkeuden ja 1,3 metrin levinnvyyden. Oksilla on voimakkaat kaarevat piikit ja pieniä piikkejä. Lehvistö on vaaleanvihreä ja huomattavan terve; se on lehtensä pudottava. Kukinta kestää kesäkuulta heinäkuulle, ja kimput, joissa on jopa 15 nuppua, avautuvat peräkkäin kukiksi, joiden halkaisija on 8–9 cm. Kussakin kukassa on 17–25 terälehteä, jotka ovat järjestäytyneet neljänneksittain; keskeltä syvänpunaiset ja reunoilta vaaleammat. Damaskontuoksu on voimakas ja pysyvä, ja se säilyy kuivatuissa tai lakastuneissa kukissa. Hedelmät ovat munamaiset, punaiset ja karvareunaiset. Tämä lajike sietää kuumia ja kuivia kesiä, kun se istutetaan puolivarjoon syvään maahan.

Ispahan sopii tuoksupuutarhaan, kukkivaan pensasaitaan tai pensasreunukseen sekoitettuna syriköiden, pensasangervojen, abelioiden tai syreenien kanssa. Istuta 1 metrin välein; kolmen pensaan ryhmä antaa erityisen runsaan esityksen.