Kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) on korkea, juurakollinen saniainen, jolla on levittäytyvä kasvutapa ja veistoksellinen ulkonäkö. Se tuottaa kimppuja suuria, steriilejä, höyhenmäisiä lehtiä, jotka ovat hennon vihreitä ja läpikuultavia nuorina. Lehdet kuolevat talvella, ja keskelle jää pieni, oliivinvihreistä lehdistä koostuva mätäs, joka muuttuu ruskeaksi ja säilyy. Kasvata sitä kosteassa, ei liian kalkkipitoisessa maassa, puolivarjossa tai kevyessä varjossa.

Kotkansiipi on kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilta alueilta. Se kuuluu Onocleaceae-heimoon ja on läheistä sukua Matteuccia pensylvanica -lajille, joka on hieman kookkaampi ja tummalehtisempi. Sen kasvutapa on pystykasvuinen, ja lehdet ovat asettuneet mättääksi, joka nousee maasta. Korkeutta kertyy 80 cm:stä metriin ja vähimmäisleveyttä 50 cm. Juurakot leviävät sivusuunnassa ja tuottavat uusia mättäitä 10–20 cm:n etäisyydelle emokasvista, toisinaan kauemmaskin. Uudet kärhiöt puhkeavat huhtikuusta alkaen – ne ovat höyhenmäisiä, syvään liuskoittuneita ja koostuvat hennon vihreistä, parilehdykkäisistä lehdyköistä. Heinäkuun lopulla mättään keskelle nousee kapeita fertiilejä lehtiä, joiden pituus jää 25–35 cm:iin. Ne ovat aluksi oliivinvihreitä, mutta muuttuvat ruskeiksi, ja niillä on käpertyneet reunat, jotka peittävät kasvin itiöt. Juurakko kasvaa myös pystysuunnassa ja saattaa vanhemmilla kasveilla nousta 15–20 cm maanpinnan yläpuolelle. Tämä nopeakasvuinen kasvi voi suotuisissa oloissa muuttua jonkin verran leviäväksi.

Kotkansiipi sopii hyvin metsäpuutarhaan lehtensä pudottavien puiden tai pensaiden alle, ja sitä voi istuttaa vesiaiheen läheisyyteen. Se viihtyy tarha-alpien, ängelmien, akileijojen, japaninesikkojen ja espanjansinililjojen seurassa löyhässä, kosteassa maassa, joka on suojattu voimakkaalta auringonpaisteelta.