Nevaimarre - Thelypteris palustris

Nevaimarre (Thelypteris palustris) on pääasiassa lehtensä pudottava laji, joka on täydellisesti sopeutunut kosteisiin, soisiin tai tulvaisiin alueisiin; se viihtyy myös hieman veden alla vesikasvina. Lehdistö koostuu kirkkaanvihreistä, hienojakoisista lehdistä, jotka ovat tiiviinä pensasmaisena mättäänä. Tämä juurakollinen saniainen ei koskaan leviä haitallisesti. Se menestyy hyvin vesiaiheiden lähellä, istutettuna ryhmiin puolivarjossa tai täydessä auringossa. Se on vaatimaton ja erittäin talvenkestävä, sietää savimaata ja kalkkipitoista maata, vaikka suosii happamia olosuhteita.

Nevaimarre kuuluu nevaimarrekasvien (Thelypteridaceae) heimoon. Se on pensasmainen, ja lehdet asettuvat kruunumaiseksi muodostelmaksi. Korkeus on 40–80 cm ja leveys 1 m. Sen 50 cm:n juurakot tuottavat runsaasti rönsyversoja, jotka leviävät sivusuunnassa; lehdet versovat yksitellen eivätkä kruununa. Uudet kärkikiekurat versovat maasta huhtikuussa ja avautuvat suuriksi, steriileiksi lehdiksi, jotka ovat 80 cm pitkiä ja 20 cm leveitä, kaljuja ja kaksi kertaa parilehdykkäisiä pitkillä lehtiruodeilla. Lehtiliuskat ovat ehytlaitaisia, hieman käyristyneitä alapuolelta, ja väriltään kirkkaan vaaleanvihreitä. Kapeammat, itiöpesäkkeitä kantavat hedelmälliset lehdet ilmestyvät juurakosta noin 6 viikkoa myöhemmin. Niissä on pieniä ruskeita itiöpesäkkeitä, jotka vapauttavat itiöitä loppukesällä tai syksyllä.

Nevaimarre vaatii jatkuvasti kosteaa maata, ja se sietää raskasta savimaata tai hieman kalkkipitoisia olosuhteita. Ryhmiin istutettuna se viihtyy puron varrella tai jopa 10 cm:n syvyydessä veden alla Saururus cernuus- ja Typha laxmanii-lajien kera koristelammen reunalla. Se sopii hyvin yhteen tarha-alppien, luhtarentukoiden ja akileijojen kanssa kosteassa maassa sekä horsmien ja vernonioiden kanssa aurinkoisemmilla paikoilla. Japaninesikkoja ja espanjansinililjoja voidaan kasvattaa myös sen juurakoiden seassa.