Maahumala - Glechoma hederacea

Kirjomaahumala (Glechoma hederacea) on yleisesti tunnettu maahumalana. Se on kestävä maanpeiteperenna, joka leviää rönsyversoilla. Sitä viljellään sen puoli-ikivihreän, tuoksuvan lehvistön ja pienten siniviolettien kukkien vuoksi, jotka puhkeavat keväällä. Se viihtyy varjossa, puolivarjossa tai täydessä auringossa, kosteassa ja ravinteikkaassa maaperässä.

Kirjomaahumala kuuluu huulikukkaiskasvien heimoon ja on läheistä sukua mintuille ja ajuruohoille. Se on hiipivä perenna, joka saavuttaa 15 cm korkeuden ja pystyy peittämään 2 m² yksinään. Maalis-huhtikuussa lehvistön keskelle puhkeaa vaalean sinivioletteja kukkia, joiden huulissa on violetit reunukset. Kukat ovat ryhmittyneet pareittain, kolmittain tai nelittäin lehtihangoissa 5–30 cm pitkien pystyjen varsien päässä. Teriö on kaksihuulinen, 1–2 cm pitkä, ja sen ylähuuli on jakautunut kahteen lohkoon, joissa on purppuraisia pilkkuja, ja alempi huuli on leveämpi ja kolmilohkoinen. Kukat houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä. Koko kasvi on aromaattinen, ja murskattaessa siitä vapautuu palsamihenkinen tuoksu. Tummanvihreät lehdet ovat karvaisia, lehtilaita on pyöreähampainen ja lehden muoto on sydämenmuotoinen.

Kirjomaahumala sietää tavallista, kevyttä, kosteaa ja humuspitoista maata sekä kaikkia valaistusolosuhteita. Sitä voidaan käyttää maanpeitekasvina lehtipuiden alla, kukkapenkeissä tai riippuampelokoreissa kaskadiefektiä varten. Se sopii hyvin yhteen kuunliljojen, saksankurjenmiekkojen, raunioyrttien ja hyasinttien kanssa.

Historiallisesti maahumalaa on käytetty salaateissa ja oluessa. Sillä katsotaan olevan supistavia, yskänlääkkeenä käytettäviä ja vahvistavia lääkinnällisiä ominaisuuksia, ja se sisältää suhteellisen paljon C-vitamiinia.