Dianella tasmanica

Dianella tasmanica, niin kutsuttu Tasmanian lilja tai turkoosimarjaheinä, on perenna, joka on kotoisin Kaakkois-Australian kosteista aluskasvillisuusvyöhykkeistä. Sitä arvostetaan ainavihannasta, kiiltävästä, nauhamaisesta lehdistöstään, sinivioleteista kukistaan sekä erittäin kirkkaan purppuransinisistä koristeellisista marjoistaan. Se on viehättävä lauhan ilmaston kasvi, joka sopii varjoisiin perennaryhmiin tai viileisiin kivikkoryhmiin myös meren läheisyyteen. Kylmemmässä ilmastossa sitä kasvatetaan helposti ruukussa, ja ruukku siirretään talveksi suojaan.

Dianella tasmanica kuuluu asfodelikasveihin (Asphodelaceae; joskus luokiteltu myös Phormiaceae-heimoon) ja on ruohovartinen perenna, jolla on rönsyilevä juurakko. Lehdet ovat 80 cm–1 m pitkiä ja 1,5–4 cm leveitä; ne ovat nauhamaisia ja litteitä, reunoiltaan hienohampaisia sekä syvänvihreitä ja kiiltäviä. Lehtien tyvessä voi olla hieman punertavaa sävyä, etenkin nuorissa versoissa. Kasvutapa on pystykasvuinen: kasvi kasvaa 70 cm–1 m korkeaksi ja 40–75 cm leveäksi kasvupaikan mukaan. Ruukussa kasvatettuna se jää tiiviimmäksi. Keväällä ja alkukesällä, toukokuussa–kesäkuussa, turkoosimarjaheinä kasvattaa lehdistön yläpuolelle kohoavia kukkavarsia. Kukinnoissa on väljiä terttuja pienistä sinivioleteista kukista, joiden halkaisija on noin 1,5 cm. Jokaisessa kukassa on kolme verholehteä ja kolme samannäköistä terälehteä sekä kuusi selvästi erottuvaa keltaista hedettä. Kukkia pölyttävät hyönteiset. Kukinnan jälkeen kehittyy pyöreitä tai hieman soikeita, sinivioletteja marjoja, joiden halkaisija on 1,2–1,5 cm. Marjat ovat myrkyllisiä. Ne pysyvät kasvissa pitkään. Paksut ja säikeiset juurakot mahdollistavat lisäämisen jakamalla kasvustoa keväällä. Tämä tiheä, mutta ei aggressiivisesti leviävä juuristo soveltuu hyvin ruukkuviljelyyn.

Dianella tasmanica on kotoisin Kaakkois-Australian kosteista ja viileistä aluskasvillisuusympäristöistä, erityisesti Tasmaniasta sekä Victorian ja Uuden Etelä-Walesin osavaltioista. Laji kasvaa luonnonvaraisena metsäisissä rotkoissa, varjoisilla reunavyöhykkeillä ja loivasti viettävissä metsämaastoissa, humuspitoisilla, hyvin vettä läpäisevillä mutta tuoreilla mailla. Se sietää myös merenrannan olosuhteita. Laji kestää kylmää noin −8 °C asti; kasvi voi menettää osan lehdistöstään, mutta lähtee keväällä helposti uuteen kasvuun.

Graafisen kasvutapansa, kiiltävän lehdistönsä ja värikkäiden marjojensa ansiosta Tasmanian lilja sopii erinomaisesti eksoottishenkisiin istutuksiin. Se toimii hyvin käytävän reunuksessa, valoisassa metsäpuutarhassa tai viileän varjoisassa kivikkoryhmässä. Tiheä lehdistö luo kontrastia pehmeämpikasvuisille kasveille, kuten ainavihannille saniaisille, jättikuunliljoille tai Ophiopogon-lajeille. Se on myös näyttävä ruukussa varjoisalla terassilla.

Perinteisesti Australian alkuperäiskansat käyttivät Dianella tasmanican lehtiä köysien ja punontatöiden valmistukseen. Marjoista tehtiin toisinaan luonnonpigmenttejä koristeluun.