Kuunlilja Sweet Susan

Kuunliljat ovat ruohovartisia perennoja, joilla on lehtensä pudottava lehvistö ja jotka lisääntyvät juurakoista ja rönsyversoista. Ne eroavat toisistaan koon, rakenteen ja värin suhteen. Alun perin Itä-Aasiasta kotoisin olevia liljakasveja esiintyy myös Pohjois-Kiinassa ja Itä-Siperiassa. Niitä kutsutaan yleisesti myös funkioiksi. Erinomaisia varjossa viihtyviä kasveja, joita kasvatetaan erittäin koristeellisen lehvistön vuoksi. Sweet Susan -kuunliljalla on suikeat, syväsuoniset lehdet, joiden keskimääräinen pituus on 20 cm, ja hienot samansuuntaiset suonet, jotka ovat tyypillisiä heimolle. Tämä lajike leviää yli 70 cm leveäksi, mikä tekee siitä erinomaisen maanpeitekasvin. Kesä-heinäkuussa pitkät, pensasryhmän yli kaartuvat varret kantavat terttumaisia valkoisia kerrannaiskukkia, jotka ovat hieman nuokkuvia ja kooltaan 3–4 cm. Kukat ovat erittäin tuoksuvia, ja niiden tuoksu muistuttaa appelsiininkukkia. Kuunliljat viihtyvät runsasravinteisella mullamaalla, jopa raskaalla savimaalla, kunhan se pysyy hieman kosteana. Ne pysyvät samoilla paikoilla vuosia ilman erityistä hoitoa.

Hyviä kumppaneita ovat Geranium phaeum Margaret Wilson (tummakurjenpolvi), karhunlaukka, Digitalis mertonensis (tarhasormustinkukka), Athyrium niponicum Pictum (japaninhiirenporras), Lobelia speciosa Russian Princess (tarhalobelia), Brunnera macrophylla Mr Morse (kaukasianrotkolemmikki), keijunkukat ja varjohiipat. Nämä yhdistelmät sopivat puutarhan pimeisiin, hieman kosteisiin kohtiin. Kuunliljat viihtyvät myös astioissa, jotka sijoitetaan puolivarjoon ja joita kastellaan säännöllisesti.
Tärkeää: mitä vaaleammat lehdet, sitä enemmän ne sietävät auringonvaloa. Tummat tai siniset lehdet ovat herkempiä, ja kuumuus saa ne menettämään vahakerroksen, joka vastaa niiden väristä. Muutama tunti aurinkoa päivässä on hyödyksi, sillä ilman vähintään jonkin verran auringonvaloa ne eivät kuki. Hyvä varjon ja valon tasapaino on tärkeää näitä perennoja sijoitettaessa.