Kuunlilja Amalia

Kuunliljoja istutetaan keväällä tai syksyllä. Kuunliljat viihtyvät syvässä, ravinteikkaassa, humuspitoisessa ja löyhässä maassa, mieluiten neutraalissa tai happamassa (vähintäänkin kalkkiköyhässä), joka on ympäri vuoden kosteasta märkään. Istuta ne puolivarjoon tai sirottuneeseen varjoon ja paikkaan, joka on suojassa kovalta tuulelta.

Kaiva 20 cm x 20 cm x 20 cm istutuskuoppa. Jos maaperä on raskasta, sekoita puolet kompostimullasta murennettuun maahan, täytä kuoppa osittain ja aseta ruukkukasvi niin, että juuripaakun pinta peittyy 3 cm maalla. Perusväkilannoitteen (kuivattu veri, sarvenjauho) lisääminen ravitsee kasvia juurtumisaikana ilman palamisvaaraa. Varmista, että juurenniska jää hyvin maanpinnan yläpuolelle. Tiivistä multa ja kastele runsaasti ilmataskujen poistamiseksi. Jos sää on kuiva, kastele säännöllisesti muutaman viikon ajan kasvin juurtumisen helpottamiseksi. Kastele säännöllisesti myös kuivana kesänä.

Koska ne suosivat kosteita paikkoja, etanat ja kotilot eivät koskaan ole kaukana kuunliljoista. Vaikka sinisillä tai variegata-kuunliljoilla on usein paksumpi ja sitkeämpi lehvistö, joka ei maistu etanoille yhtä hyvin, nämä kasvit on suojattava nilviäisiltä. Suojaa kuunliljoja ympäröimällä ne ferramolipohjaisilla rakeilla (hyväksytty luomuviljelyssä), munankuorilla, kahvinporoilla, puulastuilla tai muulla kuivalla ja karheapintaisella luonnonmateriaalilla, joka karkottaa niitä. Siilit ovat puutarhureiden parhaita liittolaisia nilviäisten torjunnassa, sillä toisin kuin kanat, ne eivät muokkaa maata eivätkä hyökkää nuorten kasvien hennojen vihreiden versojen kimppuun. Lisäksi jotkin kasvit, kuten marunat ja valkosipuli, tuottavat etanoita karkottavaa tuoksua.