Keltakurjenmiekka - Iris pseudacorus

Iris pseudacorus eli keltakurjenmiekka tuo mieleen veden äärellä kasvavat kasvit ja viihtyykin rannoilla. Luonnossa sitä tavataan ojissa sekä makean, seisovan veden rauhallisilla rannoilla, ja sen kullanvärinen kukinta erottuu kevätauringossa.

Keltakurjenmiekka on puolivesikasvi ja rönsyjuurinen perenna, joka kasvaa yleensä noin 1 m korkeaksi, joskus enemmänkin. Sillä on vihreät, kaljut, ainavihannat, kapeat ja suikeat, teräväkärkiset lehdet. Kukkavarren latvaan kehittyy 2–3 kukan ryhmiä, ja kullankeltaiset kukat avautuvat huhtikuusta heinäkuun alkuun. Tätä kurjenmiekkaa esiintyy laajalti Euroopassa aina Aasian porteille saakka; etelässä sitä tavataan kautta Välimeren alueen. Se on aidosti alkuperäinen laji, joka viihtyy monenlaisissa puutarhoissa, kunhan niissä on vesielementti. Koristeelliset ja valovoimaiset kukat kirkastavat rantavyöhykettä.

Kyseessä on kurjenmiekka, jolla on erittäin hyvä kestävyys ja suuri sopeutumiskyky. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla, esimerkiksi yhdessä ruo’oiden, osmankäämien tai kuunliljojen kanssa, joko pysyvästi tai osan vuodesta veden peittämässä rantavyöhykkeessä.

Anekdoottina mainittakoon, että paradoksaalisesti juuri tämän villin kurjenmiekan kukka toimi esikuvana kuuluisalle ”fleur de Lys” -kuviolle, joka on Ranskan kuninkuuden symboli ja ollut käytössä jo keskiajalta lähtien.