Haisukurjenmiekka - Iris foetidissima

Haisukurjenmiekka (Iris foetidissima) on yksi huomaamattomimmista kurjenmiekkalajeista. Se tuottaa keväällä pieniä vaalean sinivioletteja kukkia, jotka muuttuvat nopeasti ruskeiksi. Syksyllä sen siemenkodat avautuvat ja paljastavat pyöreitä, helmenkaltaisia, kirkkaan punaoransseja marjoja, jotka pysyvät koteloissa keskitalveen saakka – näky on upea. Kasvi on kestävä ja sillä on erinomainen ainavihanta lehvistö. Se soveltuu erittäin hyvin kuivaan varjoon tai vettyneille paikoille.

Iris foetidissima kuuluu kurjenmiekkakasvien (Iridaceae) heimoon. Se on juurakollinen perenna, joka muodostaa leviävän, ainavihannan pensasryhmän. Kukkiessaan se saavuttaa 60 cm korkeuden, leveyttä kertyy 30 cm. Kukinta ajoittuu huhti–kesäkuulle, ja sitä esiintyy vain riittävän varjoisilla paikoilla. Kukat koostuvat kuudesta lusikanmuotoisesta osasta, ja ne sijaitsevat yksittäin tai ryhminä pitkien, hoikkien varsien päissä. Verholehdet ovat vaalean sinivioletit, vaaleammalla pohjalla; terälehdet ovat lyhyemmät ja siniruskeat. Siemenkodat avautuvat syksyllä paljastaen pyöreitä, runsasvärisiä marjoja tiiviissä ryppäissä. Lehdet ovat tasasoukat, tummanvihreät ja aromikkaita murskattaessa.

Iris foetidissima on varjokasvi, eikä se kuki ilman varjoa. Se on hyödyllinen kuivissa ja kosteissa metsämaissa sekä vesistöjen lähellä, ja se piristää talviaikaa. Kuivissa metsissä se viihtyy yhdessä pikkuruskuksen, isojen talvioiden, peippien, vuorenkilpien, varjohiippojen ja kurjenpolvien kanssa. Vesistöjen lähellä se sopii yhteen saniaisten, kuunliljojen ja hämykurjenpolven kanssa. Sitä käytetään joskus kuivakukka-asetelmissa. Lajia on viljelty pitkään, ja sitä käytettiin keskiajan lääketieteessä.