Korsikanjouluruusu - Helleborus argutifolius

Korsikanjouluruusu (Helleborus argutifolius) on Välimeren alueen laji, joka on sopeutunut kuumaan ja kuivaan ilmastoon ja sopii aluskasvillisuuden reunaan. Sukunsa suurimpana lajina tämä ainavihanta perenna tuottaa talvella tiheitä, lehteviä kukintotähkiä, joissa on pistaasinvihreitä kukkia. Kestää pakkasta -12/-15°C asti ja sietää kilpailua suurten puiden juuriston kanssa. Kylväytyy itse syvään, löyhään maahan ja valtaa hitaasti lehtensä pudottavaa tai ainavihantaa aluskasvillisuutta.

Korsikanjouluruusu on kotoisin Korsikalta ja Sardiniasta, ja se kuuluu leinikkikasveihin. Se risteytyy helposti muiden lajien, kuten vaaleajouluruusun (Helleborus niger) kanssa, ja tuottaa ’Nigercors’-hybridejä. Se on pitkäikäinen, kohtalaisen kestävä ja sietää hyvin kesän kuivuutta. Viljelyssä se muodostaa tyypillisesti noin 60 cm korkean ja 70 cm leveän pensasryhmän, joka koostuu lehtevistä varsista, joissa on sitkeät, sormimaiset lehdet. Lehdet jakautuvat kolmeksi hammaslaitaiseksi ja piikkiseksi tummanvihreäksi lohkoksi.

Tammi–maaliskuussa jokaisen varren latvaan ilmestyy 10–30 kuppimaista kukkaa, joiden halkaisija on 3–5 cm. Ne nuokkuvat alaspäin suojatakseen kukan keskustaa mätänemiseltä. Väri vaihtelee pistaasinvihreästä kermanvalko-vihreään. Korsikanjouluruusu ei pidä siirtämisestä vakiinnuttuaan; nuoret kasvit saattavat kukkia vasta 2 vuoden kuluttua. Siemeniä muodostuu runsaasti, ja ne leviävät muurahaisten avulla huhti–toukokuussa. Ne itävät seuraavan talven kylmyyden jälkeen.

Korsikanjouluruusua voidaan istuttaa ryhmiin varjoisille alueille mantelityräkin (Euphorbia amygdaloides), tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum), kirjomaahumalan (Glechoma hederacea), Iris unguicularis -lajin tai pienten talvioiden seuraan.