Pikkuängelmä Adiantifolium

Pikkuängelmä 'Adiantifolium' on saanut nimensä vaatimattomasta koostaan ja hienojakoisesta lehvistöstään, joka muistuttaa adiantumien saniaisia. Lajiketta arvostetaan erityisesti sen kevyestä kasvutavasta, ja kesäkukinta hieman vihertävänkeltaisine, ilmavine kukkineen on lisävaltti. Tämä ruohovartinen perenna viihtyy valoisassa, mutta ei paahteisessa paikassa ja sopii metsäpuutarhaan. Se menestyy kaikissa ei liian kuivissa, hyvin läpäisevissä maaperissä ja sietää kalkkia.

Pikkuängelmä on ruohovartinen perenna, joka muodostaa mätästäviä, juurakollisia mutta leviämättömiä pensasryhmiä. Täysikasvuisena se saavuttaa noin 60 cm korkeuden kukkiessaan ja leviää hitaasti juurakoidensa avulla vähintään 50 cm:n alalle. Sen pystyt, kulmikkaat varret kantavat kolmiomaisia lehtiä, jotka ovat syvään liuskoittuneet pieniksi, enintään 1,5 cm leveiksi lehdyköiksi, joiden reunat ovat voimakkaasti liuskoittuneet. Väri on hieman sinertävä keskivihreä, samankaltainen kuin akileijoilla. Kukinta tapahtuu kesällä, yleensä heinä–elokuussa, jolloin ohuet varret nousevat noin 60 cm korkeuteen ja muodostavat löyhiä, hyvin haarautuneita röyhyjä pienistä kupinmuotoisista kukista, joissa on kermanväriset verholehdet ja näkyvät vihertävät heteet. Istutusväliksi suositellaan 40 cm ympärille. Pikkuängelmä ei siedä kuumuuden ja erittäin märän maan yhdistelmää.

Tämä laji suosii puolivarjoisia alueita, kirkkaita mutta ei polttavan aurinkoisia, ja vaatii vähemmän vettä kuin useimmat sukulaisensa. Se sopii hyvin yhteen suurilehtisten perennojen, kuten vuorenkilpien tai kuunliljojen kanssa pensasreunusten laidalla, tai rönsyakankaalin seurassa. Se yhdistyy hyvin myös pieniin, violettilehtisiin pensaisiin (heisiangervot, happomarjat), päivänliljoihin tai pionilajikkeisiin.