Uurrekaarnavaahtera - Acer capillipes

Uurrekaarnavaahtera (Acer capillipes) on aasialainen kasvitieteellinen laji, joka kuuluu käärmekaarnavaahteroiden ryhmään ja on viljelyssä harvinaisempi kuin serkkunsa davidinvaahtera (Acer davidii). Tämä pieni puu, josta käytetään myös nimeä punakäärmekaarnavaahtera, erottuu kaarnallaan, joka vanhetessaan saa voimakkaat harmaanvihreät, valkoiset ja punaruskeat juovat, sekä kyvyllään kehittää useita runkoja. Toinen valttikortti on upea syyslehvistö, joka hehkuu liekehtivissä väreissä.

Alun perin Japanin vuoristometsistä kotoisin oleva uurrekaarnavaahtera on voimakaskasvuinen, pakkasenkestävä ja sopeutunut aluskasvillisuuteen humuspitoisilla, kalkittomilla ja kosteilla maaperillä.

Tämä lehtensä pudottava, saippuamarjakasvien (Sapindaceae) heimoon kuuluva pieni puu kasvaa nopeasti suotuisissa oloissa ja saavuttaa keskimäärin 9 metrin korkeuden ja leveyden. Kasvutapa on pysty, haaroittuva ja leveä, ja useita latvuksia kannattelee lukuisat lyhyet tyveltä haarovat rungot. Kaarna muistuttaa käärmeennahkaa: harmaa oliivinvihreä, pitkittäin valkoisenharmain juovin, vanhetessaan lohkeillen paljastaen mahonginruskeita ja tummanpunaisia suonia. Vastakkaiset, liuskaiset, lehtensä pudottavat lehdet kasvavat punaisissa lehtiruodeissa ja jakautuvat kolmeen teräväkärkiseen liuskaan. Ne ovat enintään 15 cm pitkiä ja 10 cm leveitä. Keväällä lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä, tummuvat vanhetessaan ja muuttuvat syksyllä keltaisiksi, oransseiksi ja punaisiksi. Huhti–toukokuussa puuhun puhkeaa 10 cm pitkiä kellanvihreitä kukkaterttuja, jotka ovat aluksi pystyjä ja myöhemmin kaartuvia. Tällä yksineuvoisella lajilla naaraspuut tuottavat hedekasvien läheisyydessä kaksoislohkohedelmiä, jotka ovat 3 cm leveitä ja tuleentuvat vihreistä punaisiksi.

Uurrekaarnavaahtera menestyy puolivarjossa kalkittomalla, humuspitoisella ja kostealla maaperällä. Se sopii keskikokoisiin puutarhoihin istutettuna kanervapenkin keskelle kuunliljojen, saniaisten ja pikkusydämien kanssa.