Punavaahtera punainen - Acer rubrum
Punavaahtera punainen - Acer rubrum
Punavaahtera punainen - Acer rubrum
Punavaahtera punainen - Acer rubrum
Punavaahtera punainen - Acer rubrum
Acer rubrum
punavaahtera, vaahtera
Kotiinkuljetus tai noutopisteeseen (riippuen koosta ja kohteesta)
Tärkeää: maasi tulliviranomaiset saattavat veloittaa sinulta tullimaksuja toimituksen yhteydessä.
Valitse toimituspäiväsi,
ja valitse päivämäärä ostoskorissa
24 kuukautta kuukauden kasvuunlähtötakuu tälle kasville
Lisätietoja
Takaamme kasvien laadun koko kasvukauden ajan.
Korvaamme omalla kustannuksellamme kaikki kasvit, jotka eivät ole elpyneet normaaleissa ilmasto- ja istutusolosuhteissa.
Sopiiko tämä kasvi puutarhaani?
Luon Plantfit-profiilini →
Kuvaus
Punavaahtera (Acer rubrum) on Koillis-Yhdysvalloista ja Kanadasta kotoisin oleva laji. Se tunnetaan erityisesti syksyllä lehvistön upeasta väriloistosta, sillä lehdet muuttuvat kirkkaanpunaisiksi jo ensimmäisten kylmien aikaan. Myös kukat, lehtiruodit ja hedelmät ovat punaisia. Tämä keskikokoinen puu saavuttaa noin 15 metrin korkeuden ja sillä on erittäin tiheä kartiomainen kasvutapa sekä suhteellisen nopea kasvu. Alkuperäisellä kasvupaikallaan se voi saavuttaa 30 metrin korkeuden ja elää jopa 200-vuotiaaksi.
Lehtensä pudottava lehvistö koostuu suurista sormilehdykkäisistä lehdistä, jotka jakautuvat 3–5:een suippoon, hammaslaitaan liuskaan, noin 10 cm pitkinä, ja ne sijaitsevat punaisissa lehtiruo’issa. Lehdet puhkeavat punertavina, muuttuvat kesällä kirkkaan vihreiksi ja loistavat syksyllä tulipunaisina. Kukinta tapahtuu maaliskuussa ennen lehtien puhkeamista; pienet punaiset kukat ovat erittäin tuoksuvia ja houkuttelevat mehiläisiä, ja ne asettuvat riippuvina terminaaliryhminä. Punertavia lohkohedelmiä (siipipähkinöitä) ilmaantuu vasta vähintään 20 vuotta vanhoihin yksilöihin.
Punavaahtera on voimakaskasvuinen ja kestää ankarat pakkaset. Se viihtyy syvässä, viileässä, jopa kosteassa maaperässä, mieluiten happamassa ja savisessa, jossa syysvärit tulevat parhaiten esiin. Vakiintuneet yksilöt sietävät köyhiä ja kivisiä maita; kalkkipitoisia maita tulisi välttää. Yksittäispuuna keskikokoisessa tai suuressa puutarhassa tai puistossa se on erinomais varjopuu tiheän lehvistönsä ansiosta, ja se voidaan istuttaa myös harvaan pensasaitaan.
Huomio: punavaahteran lehdet ovat erittäin myrkyllisiä hevosille.
{$dispatch("open-modal-content", "#customer-report");}, text: "Please login to report the error." })' class="flex justify-end items-center gap-1 mt-8 mb-12 text-sm cursor-pointer" > Ilmoita virheestä tällä sivulla
Punavaahtera punainen - Acer rubrum kuvina...
Kasvutapa
Kukinta
Lehvistö
Kasvitiede
Acer
rubrum
Sapindaceae
punavaahtera, vaahtera
Puutarha-
Istutus ja hoito
Punavaahtera istutetaan keväällä tai syksyllä syvään, kosteaan maahan, mieluiten happamaan taipuvaan, aurinkoiselle tai puolivarjoiselle paikalle. Se on täysin kestävä. Pidä maa kosteana kahden ensimmäisen kesän ajan istutuksen jälkeen. Multaamisesta on hyötyä maan kosteuden säilyttämisessä olosuhteista riippuen. Leikkaaminen ei ole välttämätöntä. Poista kuolleet oksat keväällä.
Milloin istuttaa?
Mihin paikkaan?
Hoito-ohjeet
Tästä tuotteesta ei ole vielä arvosteluja. Jaa kokemuksesi ensimmäisenä.
Viimeksi katsotut tuotteet
Etkö löytänyt etsimääsi?
Talvenkestävyys tarkoittaa alinta talvilämpötilaa, jonka kasvi kestää vaurioitumatta tai kuolematta. Tämä kestävyys riippuu kuitenkin kasvupaikasta (suojaisella alueella, kuten patiolla), suojauksista (talvipeite) ja maaperän tyypistä (kestävyys paranee hyvin vettä läpäisevässä maaperässä).
Verkkosivuillamme ilmoitettu kukinta-aika koskee alueita, jotka sijaitsevat USDA-vyöhykkeellä 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Kukinta-aika vaihtelee asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) kukinta viivästyy 2–4 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, koska talvet ovat ankarampia, maaperä sulaa myöhemmin ja keväthallat ovat yleisiä toukokuuhun asti.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) kukinta viivästyy 6–10 viikkoa. Se tapahtuu pääasiassa kesäkuun ja elokuun välillä, sillä kasvukausi on hyvin lyhyt. Pakkasia voi esiintyä vielä kesäkuussa ja jo elokuussa.
Verkkosivuillamme mainittu istutusajankohta koskee alueita, jotka kuuluvat USDA-vyöhykkeeseen 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Istutusajat vaihtelevat asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) viivästä istutusta keväällä 2–4 viikkoa ja aikaista sitä syksyllä 2–3 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, jotta vältät myöhäiskevään yöpakkaset ja syyskuun alkupuolella esiintyvät varhaiset pakkaset.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) istutusajankohta on hyvin lyhyt ajanjakso: istutus on ehdottomasti tehtävä vasta loppukeväästä (toukokuun lopussa–kesäkuussa), kun lumi on sulanut kokonaan ja viimeiset pakkasvaarat ovat ohi. Syksyistä istutusta ei suositella, sillä Lapin sisäosissa ensimmäiset pakkaset alkavat jo elokuussa.
Verkkosivustollamme ilmoitettu sadonkorjuuaika koskee USDA:n vyöhykkeen 8 maita ja alueita (Ranska, Englanti, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) hedelmien ja vihannesten sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti 3–4 viikkoa myöhemmin.
Lämpimimmillä alueilla (Italia, Espanja, Kreikka jne.) sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti aikaisemmin, sääolosuhteista riippuen.
Verkkosivustollamme ilmoitetut kylvöajat koskevat maita ja alueita, jotka sijaitsevat USDA:n vyöhykkeellä 8 (Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) viivästytä ulkokylvöä 3–4 viikkoa tai kylvä kasvihuoneeseen.
Lämpimämmissä ilmastoissa (Italia, Espanja, Kreikka jne.) siirrä ulkokylvöä muutamalla viikolla aikaisemmaksi.
Lauhkeassa ilmastossa keväällä kukkivat pensaat (onnenpensaat, pensasangervot jne.) on leikattava heti kukinnan jälkeen.
Kesällä kukkivat pensaat (kiinankutriot, piiskat jne.) voidaan leikata talvella tai keväällä.
Tyypillisesti kylmillä alueilla ja kylmälle arkoja kasveja on hyvä leikata vasta, kun pakkaset ovat ohi.