Mustatupelo Autumn Cascades

Mustatupelo 'Autumn Cascades' on puoliksi riippuva mustatupelon lajike. Se muodostaa lehtensä pudottavan, pienikokoisen puun, jonka oksat roikkuvat sulavasti ja joka on kapea – sen voi istuttaa pieneen puutarhaan tai riviksi polun varteen. Riippuvien oksien muodostamat verhot, joita koristavat vastapuikeat, keskimääräistä selvästi suuremmat lehdet, hehkuvat syksyllä kirkkaan keltaisina, oransseina, intensiivisen punaisina ja purppuran sävyinä. Luontaisesti suosilla ja lauhkean vyöhykkeen kosteikoilla viihtyvä puu sopii puutarhoihin, joissa on syvä, kostea tai märkä, hapan ja hyvin läpäisevä maaperä. Se kestää talvet hyvin eikä vaadi leikkausta. Istuta suojaiselle, puolivarjoiselle paikalle, jossa maa on märkää, etenkin lämpimämmillä alueilla kuivuusstressin välttämiseksi.

Lajike 'Autumn Cascades' on australialaisten jalostajien valitsema. Sillä on kapea, leviävä riippuva kasvutapa ja ruskeanharmaa kuori, joka hilseilee ja uurteistuu iän myötä. Puu saavuttaa noin 5 metrin korkeuden ja 4 metrin leveyden. Sen vastapuikeat tai soikeat, kiiltävät lehdet ovat tummanvihreitä, ennen kuin ne muuttuvat syksyllä keltaisiksi, oransseiksi, punaisiksi ja purppuraisiksi. Lehdet ovat 7–15 cm pitkiä. Kesällä kukkii pieniä, valkovihreitä runsaasti mettä sisältäviä kukkaterttuja, joita seuraavat syötävät, tumman violetit marjat, joiden halkaisija on 25 mm. Linnut pitävät niistä.

Mustatupelo sopii puistoihin ja suuriin puutarhoihin varjopuuna tai solitääripuuna, ja se kehittyy tasapainoisimmin suojaisissa oloissa ilman liiallista kilpailua. Sen seuralaisiksi sopii floridansuosypressi (Taxodium distichum), joka vaatii samankaltaisia kasvuolosuhteita, tai aluskasveiksi saniaisia kuten helmisaniainen (Onoclea sensibilis) ja suoalvejuuri (Dryopteris palustris) kosteassa, happamassa maassa. Kompakti kasvutapa tekee 'Autumn Cascades' -lajikkeesta sopivan myös ryhmäistutuksiin kanervakasvien, kuten atsaleojen, alppiruusujen ja parrottioiden, rinnalle.

Suvun nimi viittaa Nyssa-nymfiin, mikä heijastaa puun vaatimusta kosteasta maaperästä ympäri vuoden. Hirvet syövät erityisen mielellään taimien ja nuorten puiden lehtiä, ja suuret hirvikannat voivat estää puuston vakiintumisen.