Macrozamia moorei

Macrozamia moorei on sykadi, joka muistuttaa kruunukävykkejä. Keräilijät arvostavat sitä paksun palmumaisen rungon ja rehevän, suihkulähdemäisen latvuksen vuoksi, jonka muodostavat pitkät, hieman kaarevat lehdet. Lehdet jakautuvat hienoiksi, piikkisiksi, sinivihreiksi lehdyköiksi. Sitä voi kasvattaa maassa alueilla, joilla lämpötila laskee harvoin alle -5°C, hyvin vettä läpäisevässä maassa, joka pysyy kuivana talvella. Latvus on suojattava talvisuojalla. Sitä voi kasvattaa myös suuressa ruukussa ja talvettaa sisällä kylmemmillä alueilla.

Macrozamia moorei kuuluu Zamiaceae-heimoon. Se on kotoisin Keski-Queenslandista, Australiasta, missä se kasvaa kuivalla, kivisellä ja karulla maaperällä. Vanhat yksilöt kestävät pakkasta -6°C asti, vaikka lehvästö saattaa vaurioitua jo -3°C:ssa. Juurakko todennäköisesti uusiutuu keväällä, jos talvisuojaus on ollut riittävä. Macrozamia moorei on kaksikotinen: naaras- ja uroskasvit ovat eri yksilöitä. Kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä syötynä.

Viljeltynä tämä kasvi kasvaa harvoin yli 3,50 m leveäksi ja korkeaksi. Kasvu on hidasta tai erittäin hidasta. Sille kehittyy lyhyt, paksu, ruskehtava runko, jossa on karkea pinta ja näkyviä lehtiarpia osittain maanalaisen juurakon päällä. Ainavihannat, väkilehtimäiset lehdet ovat 1,50–2 m pitkiä ja jakautuvat 100–250 kouruiseen, nahkeaan, kiiltävään lehdykkään piikkisessä lehtiruodissa. Lehdet muodostavat suuren, pallomaisen latvuksen.

Kukinta ajoittuu kesään ja tapahtuu 10–15 vuoden viljelyn jälkeen. Lauhkeassa ilmastossa se on harvinaista. Vihreänruskeita, lieriömäisiä käpyjä ilmestyy latvuksen keskelle. Naaraskävyt vapauttavat kypsinä suuria, kirkkaanpunaisia, siivellisiä siemeniä.

Macrozamia moorei suosii puolivarjoa, hyvin vettä läpäisevää maata, joka pysyy kuivana talvella, ja sietää kuivuutta vakiinnuttuaan. Se sopii hyvin lämpimään ja aurinkoiseen kasvupaikkaan. Sen seuraksi voi istuttaa pienen palmun, kääpiöbanaaneja tai pieniä bambuja.