Stewartia pteropetiolata
Stewartia pteropetiolata
Stewartia pteropetiolata
Stewartia pteropetiolata
Kotiinkuljetus tai noutopisteeseen (riippuen koosta ja kohteesta)
Tärkeää: maasi tulliviranomaiset saattavat veloittaa sinulta tullimaksuja toimituksen yhteydessä.
Valitse toimituspäiväsi,
ja valitse päivämäärä ostoskorissa
24 kuukautta kuukauden kasvuunlähtötakuu tälle kasville
Lisätietoja
Takaamme kasvien laadun koko kasvukauden ajan.
Korvaamme omalla kustannuksellamme kaikki kasvit, jotka eivät ole elpyneet normaaleissa ilmasto- ja istutusolosuhteissa.
Sopiiko tämä kasvi puutarhaani?
Luon Plantfit-profiilini →
Kuvaus
Stewartia pteropetiolata on aasialainen pensas, sukua kamelioille, harvinainen viljelyssä ja tunnettu lähinnä keräilijöiden keskuudessa. Sillä on ainavihanta, tummanvihreä ja kiiltävä lehvistö, joka korostaa valkoisia kevätkukkia. Pensas on pystykasvuinen ja kerroksellinen. Se ei ole kovin kestävä ja vaatii hapanta, kosteaa tai märkää maata, menestyen avomaalla vain lämpimimmillä alueilla.
Stewartia kuuluu heimoon Theaceae eli teekasvit, johon lukeutuvat myös kameliat. Stewartia pteropetiolata on kotoisin Yunnanista (Etelä-Kiinasta) ja Vietnamista, ja se on pakkasarka noin –5 °C:sta –6 °C:seen. Se tuotiin Eurooppaan vuonna 1912. Avomaalla se muodostaa pystykasvuisen, hitaasti kasvavan pensaan, joka kypsänä saavuttaa 6 m korkeuden ja 4 m leveyden. Sen ainavihanta lehvistö on saanut jotkut kasvitieteilijät sijoittamaan sen omaan sukuunsa (Hartia sinensis). Lehdet ovat siivekkäissä lehtiruodeissa, mistä lajinimi juontuu (pteron = siipi kreikaksi). Lehtilapa on soikea, 6–13 cm pitkä ja 2,5–5 cm leveä, tummanvihreä ja kiiltävä, ja se erottuu nuorista oksista, jotka ovat aluksi kellertäviä, sitten punaruskeita ja lopulta harmaita. Valkoiset kukat ovat halkaisijaltaan 3 cm, muistuttavat pieniä kameliankukkia ja kukkivat huhti–toukokuussa. Ne ovat yksittäisiä, ja niissä on lukuisia heteitä, joiden tyvet ovat yhteen kasvaneet ja ponnet tumman keltaiset – kukka lepää soikeiden, punaruskeiden verholehtien päällä. Hedelmöityneistä kukista kehittyy soikea, 1,5–2 cm pitkä ja 1–1,5 cm leveä kota, joka koostuu viidestä lohkosta.
Tämä Stewartia sopii hyvin leutoihin valtameri-ilmastoihin ja kiinnostaa lähinnä harrastajia ja keräilijöitä. Eucryphia x intermedia Rostrevor tarjoaa samankaltaisen kukinnan hieman suuremmilla ja runsaammilla kukilla sekä paremmalla kestävyydellä. Sen voi istuttaa chilenloimunokan seuraan – toinen ainavihanta erikoisuus, jonka poikkeuksellisen loisteliaat punaiset kukat tekevät vaikutuksen.
{$dispatch("open-modal-content", "#customer-report");}, text: "Please login to report the error." })' class="flex justify-end items-center gap-1 mt-8 mb-12 text-sm cursor-pointer" > Ilmoita virheestä tällä sivulla
Stewartia pteropetiolata kuvina...
Kasvutapa
Kukinta
Lehvistö
Kasvitiede
Stewartia
pteropetiolata
Theaceae
Kiina
Istutus ja hoito
Stewartia pteropetiolata viihtyy happamassa tai mahdollisesti neutraalissa, ei-kalkkipitoisessa maassa. Se suosii humuspitoista ja kosteaa, hyvin vettä läpäisevää, kevyttä ja ravinteikasta maaperää. Valitse mieluiten puolivarjoisa kasvupaikka, vaikka tämä laji sietää aurinkoa paremmin kuin muut, joten sitä voi kasvattaa täydessä auringossa, kunhan juuret pysyvät kosteina. Jos nämä olosuhteet eivät täyty, kasvi riutuu eikä koskaan saavuta täyttä potentiaaliaan. Sitä on suojattava kylmiltä ja kuivattavilta tuulilta, sillä kasvit ovat hallanarkoja – kestävät pakkasta -5/-6°C asti.
Tämä mahdollistaa sen istuttamisen avomaalle vain leudoimmilla rannikkoalueilla, edellyttäen että ympäristö on riittävän viileä ja kostea, mikä on usein haaste. Pensasta ei saa istuttaa liian syvään; juuripaakun yläosan tulee jäädä 3 cm:n syvyyteen. Talvella peitä se 5–7 cm paksulla katteella, joka koostuu lehtikompostista ja silputusta kuoresta. Kuivina kausina kastele niin, että maaperä pysyy kosteana, sillä tämä pensas ei pidä kuivuudesta eikä hellejaksoista.
Milloin istuttaa?
Mihin paikkaan?
Hoito-ohjeet
Tästä tuotteesta ei ole vielä arvosteluja. Jaa kokemuksesi ensimmäisenä.
Viimeksi katsotut tuotteet
Etkö löytänyt etsimääsi?
Talvenkestävyys tarkoittaa alinta talvilämpötilaa, jonka kasvi kestää vaurioitumatta tai kuolematta. Tämä kestävyys riippuu kuitenkin kasvupaikasta (suojaisella alueella, kuten patiolla), suojauksista (talvipeite) ja maaperän tyypistä (kestävyys paranee hyvin vettä läpäisevässä maaperässä).
Verkkosivuillamme ilmoitettu kukinta-aika koskee alueita, jotka sijaitsevat USDA-vyöhykkeellä 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Kukinta-aika vaihtelee asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) kukinta viivästyy 2–4 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, koska talvet ovat ankarampia, maaperä sulaa myöhemmin ja keväthallat ovat yleisiä toukokuuhun asti.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) kukinta viivästyy 6–10 viikkoa. Se tapahtuu pääasiassa kesäkuun ja elokuun välillä, sillä kasvukausi on hyvin lyhyt. Pakkasia voi esiintyä vielä kesäkuussa ja jo elokuussa.
Verkkosivuillamme mainittu istutusajankohta koskee alueita, jotka kuuluvat USDA-vyöhykkeeseen 6a (etelärannikko ja saaristo: Helsinki, Turku, Tampere, Espoo, Vantaa).
Istutusajat vaihtelevat asuinpaikkasi mukaan:
- Maan sisä- ja itäosissa (Jyväskylä, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Lahti) viivästä istutusta keväällä 2–4 viikkoa ja aikaista sitä syksyllä 2–3 viikkoa ilmoitettuihin päivämääriin verrattuna, jotta vältät myöhäiskevään yöpakkaset ja syyskuun alkupuolella esiintyvät varhaiset pakkaset.
- Pohjois-Suomessa ja Lapissa (Oulu, Kemi, Rovaniemi, Sodankylä, Ivalo) istutusajankohta on hyvin lyhyt ajanjakso: istutus on ehdottomasti tehtävä vasta loppukeväästä (toukokuun lopussa–kesäkuussa), kun lumi on sulanut kokonaan ja viimeiset pakkasvaarat ovat ohi. Syksyistä istutusta ei suositella, sillä Lapin sisäosissa ensimmäiset pakkaset alkavat jo elokuussa.
Verkkosivustollamme ilmoitettu sadonkorjuuaika koskee USDA:n vyöhykkeen 8 maita ja alueita (Ranska, Englanti, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) hedelmien ja vihannesten sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti 3–4 viikkoa myöhemmin.
Lämpimimmillä alueilla (Italia, Espanja, Kreikka jne.) sadonkorjuu tapahtuu todennäköisesti aikaisemmin, sääolosuhteista riippuen.
Verkkosivustollamme ilmoitetut kylvöajat koskevat maita ja alueita, jotka sijaitsevat USDA:n vyöhykkeellä 8 (Ranska, Iso-Britannia, Irlanti, Alankomaat).
Kylmemmillä alueilla (Skandinavia, Puola, Itävalta...) viivästytä ulkokylvöä 3–4 viikkoa tai kylvä kasvihuoneeseen.
Lämpimämmissä ilmastoissa (Italia, Espanja, Kreikka jne.) siirrä ulkokylvöä muutamalla viikolla aikaisemmaksi.
Lauhkeassa ilmastossa keväällä kukkivat pensaat (onnenpensaat, pensasangervot jne.) on leikattava heti kukinnan jälkeen.
Kesällä kukkivat pensaat (kiinankutriot, piiskat jne.) voidaan leikata talvella tai keväällä.
Tyypillisesti kylmillä alueilla ja kylmälle arkoja kasveja on hyvä leikata vasta, kun pakkaset ovat ohi.