Puukellokanerva Pink Joy

Puukellokanervan 'Pink Joy' on voimakaskasvuinen ja runsaskukkainen puukellokanervalajike. Kukinta alkaa jo helmikuussa ja koostuu lukuisista tuoksuvista, hunajantuoksuisista kellokukkarypäistä, jotka ovat aluksi vaaleanpunaisia ja avautuvat valkoisiksi. Sen talvella säilyvä, hieno ja tiheä lehvistö on nuorena kullankeltaista ja muuttuu myöhemmin kirkkaanvihreäksi. Korkea, pysty ja tiiviskasvuinen pensas sopii vapaaksi pensasaidaksi tai varjoisaan kukkapenkkiin havujen seuraksi. Se kestää pakkasta kohtalaisesti, viihtyy leudossa ja kuivassa ilmastossa sekä merenrantapuutarhoissa, mutta ei siedä raskasta, vettynyttä, kalkkipitoista tai liian ravinteikasta maata.

Vaikka 'Pink Joyn' alkuperä hybridinä on kiistaton, sen vanhemmista on eriäviä käsityksiä: se on alun perin pidetty puukellokanervan ja E. (x) veitchii -lajin spontaanina risteymänä, ja jälkimmäinen on itse puukellokanervan ja E. lusitanica -lajin risteymä. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä on risteymä Erica arborea 'Alpinan' ja E. mediterranean välillä.

'Pink Joy' on korkeampi kuin leveä, ja sen lukuisat pystyhaarat saavuttavat täysikasvuisena noin 2,5 metrin korkeuden ja 1,5 metrin leveyden. Oksia peittävät ympärivuotisesti pienet, piikittömät neulasmaiset lehdet, jotka ovat keväällä kullankeltaiset ja muuttuvat myöhemmin kirkkaanvihreiksi. Vaaleanpunaiset kukannuput muodostuvat myöhään syksyllä tai talvella ja avautuvat puhtaanvalkoisiksi kellokukiksi helmikuusta toukokuuhun, tarjoten koristeellista ilmettä lähes neljän kuukauden ajan.

Tämä puukellokanervalajike sopii hyvin kevyeen, kalkittomaan maahan samaan aikaan kukkivien matalien kanervien sekaan: lumikellokanerva ja darleyensis-lajikkeet tarjoavat kukkia valkoisesta purppuranviolettiin ja kaikkiin vaaleanpunaisen ja punaisen sävyihin. Se yhdistyy hyvin myös kalmioiden, kamelioiden, alppiruusujen ja kellovaiveroiden kanssa, jotka viihtyvät samoissa kasvuolosuhteissa ja mahdollistavat porrastetun kukinnan.