Hapsijukka Colour Guard

Istuta hapsijukka (Yucca filamentosa) keväällä erittäin aurinkoiseen paikkaan. Aikuinen yksilö kestää tilapäistä pakkasta noin -20°C asti. Leudoilla alueilla istutus kannattaa tehdä syksyllä, erityisesti jos kesät ovat kuumia ja kuivia. Tämä laji ei siedä liiallista kosteutta, varsinkaan yhdistettynä kylmyyteen: istuta se hyvin läpäisevään maaperään, mieluiten suureen kivikkoryhmään, sorapitoiseen kohopenkkiin tai kiviseen rinteeseen. Se ei kuitenkaan ole nirso maan pH:n suhteen – maa voi olla lievästi hapan, hiekkainen, kivinen tai jopa lievästi kalkkipitoinen. Se sietää köyhää maaperää, mutta kasvu on hieman nopeampaa ravinteikkaammassa maassa. Tarkkaile kastelua ensimmäisten kahden vuoden aikana, erityisesti kuumina ja kuivina jaksoina. Poista kuihtuneet kukkavarret.

Hapsijukkasi on kaunis, mutta se ei kuki? Se on todennäköisesti liian nuori, tai se on istutettu puutarhaasi vasta 3–4 vuotta sitten. Tämä kasvi nimittäin tarvitsee aikaa juurtuakseen ja vakiintuakseen, ja se kukkii vasta 8 vuoden kuluttua. Tämän jälkeen se kukkii valon määrästä ja ilmastosta riippuen joka vuosi tai jopa 2–3 vuoden välein.

Lisäys:

Jukkaa on helppo lisätä runkopistokkaista. On huomattava, että pistokkaista lisätyt kasvit tuottavat vähemmän juuria kuin siemenistä kasvatetut, mikä tekee niistä alttiimpia koville tuulille ja vähemmän kuivuutta kestäviä kuumassa ilmastossa.

Pölytys jukoilla:

Alkuperäisillä kasvualueillaan jukan kukat pölyttävät vain muutamat pienet, alkukantaiset perhoslajit, joilla ei ole imukärsää ja jotka elävät symbioosissa kasvin kanssa, kuten Prodoxus. Näiden perhosten naaras kuljettaa siitepölyhiukkasia kukasta toisen emiin. Se munii muutaman munan kukan tyveen. Nuoret toukat syövät osan siemenistä. Koska Prodoxus ei kuulu eläimistöömme, useimmat puutarhoissamme kasvatetut jukat eivät koskaan tuota hedelmiä. Vain isojukka (Yucca aloifolia) pystyy tähän, koska sen pölytys ei ole riippuvainen näiden mikroperhosten läsnäolosta.