Alppiruusu INKARHO Bellini

Rhododendron Bellini, vanha saksalainen lajike, sietää kuten muutkin Inkarho-sarjan vartetut alppiruusut paremmin savea ja kalkkia maaperässä. Voimakaskasvuinen, pysty ja pyöreämuotoinen tämä ainavihanta pensas peittyy toukokuussa vaaleankeltaisiin kukkiin, joissa on punaisia juovia ja pilkkuja nielussa. Kestävä ja monenlaisia maaperäolosuhteita sietävä se menestyy puolivarjossa tai jopa täysvarjossa, suuressa istutusryhmässä tai pensasaidassa.

Inkarho-sarja sai alkunsa Saksassa yli 20 vuotta sitten, kun löydettiin kalkkilouhoksessa luontaisesti kasvava alppiruusu, jonka juuristoa käytettiin varttamisalustana. Tuloksena syntyneet pensaat sietävät pH:ta 4,5–7,5, edellyttäen että maa on ilmavaa, hedelmällistä, kosteaa eikä liian kalkkipitoista – hortensioille sopivat olosuhteet.

Rhododendron 'Omega' ja R. wardii -lajien risteytyksestä Saksassa vuonna 1963 syntynyt 'Bellini' kuuluu suurikukkaisiin hybrideihin. Se muodostaa pystyn, hyvin haarautuneen ja pyöreämuotoisen pensaan, jonka keskimääräinen koko täysikasvuisena on 3,25 m kaikkiin suuntiin, ja kasvu on hidasta – noin 1,45 m kaikkiin suuntiin 10 vuoden iässä. Sen ainavihannat lehdet ovat tummanvihreitä, soikeita ja peittävät kasvin tiheästi, alapinnaltaan huopaisat. Toukokuussa kukat, jotka ovat ryhmittyneet 7–8 cm:n huiskiloiksi, avautuvat lohi-vaaleanpunaisista nupuista suppilomaisiksi pastellinkeltaisiksi kukiksi, joissa on punainen kurkku.

Rhododendron Inkarho Bellini on suhteellisen valoisuudensietoinen; istutus suositellaan polttamattomaan aurinkoon tai puolivarjoon, mieluiten itään päin. Tiheämpi varjo ei estä kukintaa, mikä tekee siitä arvokkaan metsäpuutarhassa tai pohjoisseinien vierellä. Se viihtyy hyvin hapanta maaperää suosivien kasvien, kuten saniaisten, kuunliljojen, kellovaiveroiden, kanervien, kalmioiden, atsaleoiden ja japaninvaahteroiden, kanssa, sekä ei-hapanta maaperää suosivien pensaiden, kuten hortensioiden, syriköiden ja abelioiden, kanssa. Tarhasyysvuokot ja sormustinkukat ovat myös sopivia seurakasveja.