Parrotiopsis jacquemontiana

Parrotiopsis jacquemontiana on lehtensä pudottava pensas, joka on taikapähkinöiden läheinen sukulainen. Sitä arvostetaan varhaisesta kevätkukinnastaan, avoimesta kasvutavastaan ja upeista syysväreistään. Kukinta alkaa jo maaliskuussa, jolloin ilmestyvät keltaiset hedekimput valkoisten suojuslehtien ympäröiminä – kukinto muistuttaa liljakanukkaa. Laji on helppohoitoinen kosteassa, mieluiten happamassa tai neutraalissa maaperässä, ja se kestää hyvin pakkasta.

Laji on kotoisin alueelta, joka ulottuu Afganistanista Luoteis-Himalajalle. Se kasvaa valoisassa aluskasvillisuudessa 1500–2100 metrin korkeudessa. Parrotiopsis jacquemontiana kuuluu taikapähkinäkasvien heimoon, johon lukeutuvat myös Loropetalum, ambrapuut ja Parrotia persica. Se kehittyy hitaasti suureksi, voimakaskasvuiseksi pensaaksi – nuorena pysty, vähitellen leviävä. Täysikasvuisena se saavuttaa noin 6 metrin korkeuden ja 4 metrin leveyden. Sen kierteiset, pyöreät, hammaslaitaiset ja riippuvat lehdet ovat pituudeltaan 5–8 cm ja alapinnaltaan karvaisia. Lehvistö puhkeaa keväällä kellanvihreänä, vihertyy kesällä ja saa syksyllä kuparinoransseja, keltaisia sekä karmiinin- ja tulipunaisia sävyjä maaperästä riippuen. Kukkia ilmestyy runsaasti maalis–huhtikuussa samanaikaisesti uusien lehtien kanssa. Halkaisijaltaan 5 cm leveä kukinto koostuu lukuisista terälehdettömistä kukista, joissa on keltaiset heteet pyöreänä päänä, ja sitä ympäröi 4–6 vahvasuonista valkoista suojuslehteä. Kukintaa seuraa 6 mm pitkä kota, joka avautuu 4 lohkoon; kukin lohko sisältää yhden siemenen.

Parrotiopsis jacquemontiana viihtyy parhaiten tuoreessa, humuspitoisessa ja vähäkalkkisessa maassa, joka ei ole liian raskas. Kasvupaikan tulisi olla täydessä auringossa tai puolivarjossa. Se sopii erinomaisesti metsänreunoille tai reunuksen takaosaan keijunkukkien, näsiöiden ja Sarcococca-suvun kasvien seuraan. Sekaistutuksissa se yhdistyy hyvin Fothergilla gardenii -lajin, syyskamelian ja Chimonanthus praecox -lajin kanssa.