Japaninmispeli - Eriobotrya x japonica

Japaninmispeli (Eriobotrya japonica) on suuri ainavihanta pensas, joka on kotoisin Aasian lämpimiltä lauhkeilta alueilta. Sitä ei tule sekoittaa mispeliin (Mespilus germanica). Sen tuntee suurista, kiiltävistä lehdistä, syyskukinnasta, jossa on mantelin tuoksu, ja syötävistä hedelmistä, jotka kehittyvät vain leutojen talvien jälkeen. Se sopeutuu hyvin ruukkuviljelyyn kylmemmillä alueilla.

Japaninmispeli on kotoisin Lounais-Kiinan vuoristosta, ja se kuuluu ruusukasveihin. Se sietää hyvin kalkkipitoisia maita. Vakiinnuttuaan se kestää pitkiä kuivia jaksoja ja pakkasta -12°C asti. Kukat ja nuoret hedelmät tuhoutuvat alle -5°C:n lämpötiloissa.

Kasvi muodostaa pystyn, levittäytyvän latvuksen yhdelle tai usealle harmaanruskealle rungolle. Täysikasvuisena se saavuttaa noin 6 metrin korkeuden ja 4–5 metrin leveyden. Ainavihannat lehdet ovat suikeat, nahkeat, 15–25 cm pitkät ja 5–8 cm leveät, hammaslaitaiset, päältä kirkkaanvihreät ja alta samettisen ruosteenruskeat. Kukinta tapahtuu loka–marraskuussa: kartiomaiset tertut (10–15 cm) kantavat lukuisia kermanvalkoisia, halkaisijaltaan 2 cm:n kukkia, jotka tuoksuvat karvaalta mantelilta ja vaniljalta. Pölytyksen hoitavat mehiläiset. Hedelmät kypsyvät touko–kesäkuussa; ne ovat munanmuotoisia, keltaoransseja, halkaisijaltaan noin 3 cm, mehukas, hieman hapan malto, ja sisältävät kaksi tai kolme suurta, syötäväksi kelpaamatonta ruskeaa siementä. Hedelmät syödään tuoreina tai kypsennettyinä.

Japaninmispeliä voidaan kasvattaa suuressa ruukussa, jolloin kasvu rajoittuu ja se voidaan suojata kovalta pakkaselta valoisassa, lämmittämättömässä tilassa. Pienet talviot tai tuoksukurjenpolvi sopivat hyvin sen juurelle.